Ihmisen hyvinvointi on riippuvainen lähiluonnon ja sen mikrobien monimuotoisuudesta. Miten tämä voitaisiin huomioida alueiden ja kotien suunnittelussa?
Metsäretket ja koira perheessä lisäävät lasten positiivista mikrobialtistusta.
”Kun menetetään luonnon monimuotoisuutta, ihminen menettää yhteyden mikrobeihin”, kuvaa johtava tutkija Jenni Lehtimäki Suomen ympäristökeskuksesta. Ekologi ja akatemiaprofessori Ilkka Hanskin (1953–2016) ja kliinisen allergologian emeritusprofessori Tari Haahtelan esittämän biodiversiteettihypoteesin mukaan ihmisten immuunijärjestelmä voi häiriintyä, kun se kohtaa yhä vähemmän mikrobeja. Mikrobiköyhyyden seurauksena immuunijärjestelmä saattaa alkaa torjua harmittomiakin hiukkasia, kuten siitepölyä, ja jopa kehon omia soluja.
Tutkijoiden mukaan ihmisen terveys on sidoksissa elinympäristöjen luonnon monimuotoisuuteen. Luontokadon ja ympäristön köyhtyvän mikrobilajiston seurauksena astma, allergiat, ykköstyypin diabetes ja tulehdukselliset suolistosairaudet voivat lisääntyä.
Biodiversiteettihypoteesi on ollut Lehtimäen koko uran punainen lanka. Hän on tutkinut ihmisen terveyden ja luonnon välistä yhteyttä erilaisissa ympäristöissä ja keskittyy parhaillaan selvittämään, miten luontoaltistus vaikuttaa vauvojen ja lasten immuunijärjestelmän kehittymiseen.
Luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti tarkoittaa lajien rikkautta, niiden sisäistä perinnöllistä vaihtelua sekä niiden muodostamia ekosysteemejä eli kaikkea elonkirjoa.
Rikasta luontoa myös kaupungeissa
Parhaillaan on meneillään tutkimus, jossa on mitattu pienten lasten kotiympäristöjen luonnon monimuotoisuutta kaikkialla Suomessa. Tutkimuksessa on mukana 60000 lasta. Kotiympäristöjen luonnon määrää ja laatua on arvioitu sekä satelliittikarttoihin että lajistoseurantoihin perustuvien kansallisten paikkatietoaineistojen avulla.
”Maaseutumaisissa asuinympäristöissä luontoa on enemmän kuin kaupungissa”, Lehtimäki kuvaa. ”Mutta mielenkiintoinen havainto oli, että kaikkein korkeimman biodiversiteetin alueita löytyi yhtä paljon sekä maaseudun että kaupunkien lasten lähiympäristöistä”, hän jatkaa.
”Kaupunkiluonnon paikoittainen rikkaus johtuu siitä, että kaupungit on alun alkaen perustettu viljaviin paikkoihin, joissa luonto on rikasta ja toisekseen kaupungeissa luontoa on säästetty virkistystoimiin, kun taas maaseudulla luontoa on voimallisemmin hyödynnetty maa- ja metsätalouteen”, Lehtimäki kuvailee.
On vielä epäselvää, kuinka paljon luontoaltistusta tarvitaan terveyshyötyjen saavuttamiseen. Luonnon mikrobit katoavat iholta melko nopeasti. Mikrobialtistus saattaa olla erityisen tärkeää tiettyjen lapsuuden aikaisten kehitysharppausten aikana kuten vauvana ja taaperona.
Aikuisten on puolestaan havaittu saavan mielenterveyshyötyjä jo kahden tunnin viikkoannoksella luonnossa. Lisäksi on havaittu, että vanhalla puustolla on erityisen hyvä vaikutus.
”Suomessa kaupungitkaan eivät pääsääntöisesti ole mitään luontoautiomaata, siksi suomalaisten ja esimerkiksi keskieurooppalaisten tutkimusten vertaaminen keskenään on vaikeaa”, Lehtimäki vielä huomauttaa.
Jenni Lehtimäki.
Tiivis vai vehreä?
Kaupungeissa käydään kamppailuja kasvupaineiden ja viheralueiden säilyttämisen välillä. Kaupunkien tiivistämistä perustellaan luonnon säilymisellä jossain muualla ja toisaalta liikenteen ja päästöjen vähentämisellä. Kun kaupunkeja tiivistetään, viheralueita ja muuta kaupunkivihreää kuitenkin väistämättä nakerretaan ja toisaalta kasvavat ulkoilijamäärät kuluttavat jäljelle jäänyttä luontoa.
”Tiivistämistä tukevat kestävyysargumentit käyvät järkeeni, mutta ajattelen, että tiiveys voi pahimmillaan uhata ihmisen terveyttä ja hyvinvointia”, Lehtimäki puntaroi. ”Tiiviissä kaupungissa luonto on kaukana ja sen laatu helposti kärsii. Tällöin ne mittavat terveyshyödyt, joita se tuottaa, jäävät saamatta”, hän jatkaa.
”Toisaalta tiiviit alueet, joissa on hyvät kävelyolosuhteet, saavat asukkaat kävelemään eli liikkumaan enemmän”, Lehtimäki vielä lisää.
Yleisesti ottaen Lehtimäki on havainnut tiettyä myönteistä kehitystä kaupunkien suunnittelussa. Kaupunkiluonto nähdään tärkeänä monestakin syystä, ja se huomioidaan suunnittelussa paremmin kuin aikaisemmin.
”Suuret puut ovat arvokkaita, ne kannattaa säästää aina tonttisuunnittelusta suurempiin kaavalinjauksiin, sillä uusia 150-vuotiaita puita ei saa takaisin”, Lehtimäki ohjeistaa kaupunkisuunnittelijoita. ”Suurilla puilla on merkitystä lämpenevissä kaupungeissa. Ne viilentävät merkittävästi”, hän vielä lisää.
Maassa makaamisen merkitys
Viime aikoina on puhuttu paljon alankomaalaisen Cecil Konijnendijkin kehittämästä 3–30–300-säännöstä, jonka mukaan jokaisen ihmisen tulisi nähdä vähintään kolme täysikasvuista puuta kodistaan, lähialueen latvuspeittävyyden tulisi olla 30 prosenttia ja lähimmän viheralueen sijaita enintään 300 metrin päässä kodista. Miltä ohje kuulostaa Lehtimäen korvaan?
”Tämä on ihan hyvä nyrkkisääntö, mutta suhtaudun siihen varovaisesti. Tutkimusnäyttö sen taustalla on vielä vähäistä. Lisäksi Suomessa on hieman eri tilanne, kuin Keski-Euroopassa, jossa sääntö on kehitetty”, Lehtimäki arvioi. ”Toivon myös, ettei siitä tule maksimia eli ajatellaan että kaikki yli 30 prosentin saisi laittaa pois.”
”Viheralueilla on tutkittu mikrobien runsautta, ja eniten niille altistuu, jos makaa maassa. Myös paikoissa, joissa on hyvä latvuspeitteisyys, on paljon mikrobeja”, Lehtimäki kertoo. ”Toisaalta ei vielä tiedetä, kumpi on merkityksellisempää, mikrobien laatu vai määrä”, hän jatkaa. ”Ymmärrys siitä, millaisten biologisten mekanismien kautta luonnon terveyshyödyt tulevat, on vielä puutteellista.”
”Avaa ikkunat ja hanki koira”
Lähivihreän puutteen lisäksi asuntojen tiiveys ja ilmanvaihdon suodattimet estävät mikrobeja virtaamasta sisään. ”Esimerkiksi Yhdysvalloissa on tutkittu ilmanvaihtomuodon vaikutusta sisäilman mikrobikantoihin. Koneellinen ilmanvaihto lisäsi patogeenisten eli tautia aiheuttavien bakteerien määrää sisäilmassa”, Lehtimäki kertoo. Painovoimainen ilmanvaihto puolestaan mahdollistaa mikrobien liikkeen ulkoa sisälle.
Miten sitten lisätä mikrobialtistusta asunnoissa? ”Avaa ikkunat ja hanki koira”, napauttaa Lehtimäki. ”Koirat tuovat sisälle mukanaan ulkoa runsaasti mikrobeja. Toisaalta koira tuo juuri niitä mikrobeja, joita ympäristössä on, eli ihan erilaisia jos lenkki kävellään asfaltilla tai metsässä.” Lisäksi sisäkasvit, ja varsinkin niiden multa, lisäävät hieman mikrobeja.
Lehtimäki havaitsi väitöskirjassaan 2017 lemmikkikoirilla allergioiden olevan huomattavasti yleisempiä kaupunkiympäristössä kuin maaseudulla rodusta riippumatta. ”Olemme molemmat, sekä koirat että ihmiset, nisäkkäitä”, huomauttaa Lehtimäki. ”Ja molemmille on kehittynyt evoluution myötä riippuvuus luonnon mikrobialtistukseen.”
Pekka Hänninen
Kirjoittaja on ekologisesti kestävään rakentamiseen keskittynyt arkkitehti.
Kuvat: Antti Leskinen, Pekka Hänninen, Tilda Oksman ja Easy-Peasy.AI.