Säilyttäminen

Lehti palaa alkuvuoden tuumaustauolta, ja julkaisemme nyt tuplanumeron. Lehden toimitusneuvosto ja RTY:n johtokunta ovat tahoillaan pohtineet julkaisumme tavoitteita ja tarkoitusta.

Mitään suuria muutoksia ei päätetty tehdä, vaan tarkoitus on panostaa vakuuttavaan ja kiinnostavaan sisältöön ja mietittyihin kokonaisuuksiin. Julkaisemme reportaaseja, esseitä, uutisia, feature-juttuja ja pilakuvia niin kuin ennenkin. Neljä numeroa vuodessa säilyy julkaisutahtina.

Visuaaliseen puoleen ja kuvatoimitukseen haluamme keskittyä aiempaakin enemmän. Visuaalisessa nykyajassa kuva houkuttaa tekstin ääreen. Verkko antaa mahdollisuuksia monenlaiseen ilmaisuun, jossa eri tekniikat täydentävät toisiaan.

Tähän saakka kuvapuoleen paljon satsannut ja kuvatoimituksesta vastannut Matti Karjanoja jäi pois toimitusneuvostosta. Kiitos Matille arvokkaasta työstä lehden eteen!

Tuplanumeroa takoi yhdeksän eri kirjoittajaa, ja saatiin yhdeksän varsinaista artikkelia, peräti kuusi kirja-arviota ja totta kai Kuosman pilapiirros.

RY-lehden päätoimittajanakin vaikuttanut Ulla Vahtera aloitti arkkitehdin uransa Oulun koulun vaikutuspiirissä. Hän avaa esseessään ajatuksiaan mm. siitä, miten syvällinen perehtyminen on voima nykysuunnittelussakin. Oulun koulun perintö on kulkenut hänen mukanaan rakennusvalvontatyöhön.

Pekka Hänninen haastatteli kaupunkipihojen ilmasto- ja monimuotoisuusvaikutuksia tutkinutta maisema-arkkitehti Mari Ariluomaa. Pihoilla on merkitystä paitsi viihtyisyyden, myös luonnon ja muuttuvaan ilmaston varautumisen apuna.

Toinen tämän numeron tutkija, Ilkka Valovirta, kertoo artikkelissaan selkeästi omasta tutkimuksestaan, jossa seurataan ilmastonmuutoksen vaikutusta totuttuihin rakenteisiin, tässä tapauksessa tuulettuviin yläpohjiin. Vanhat säännöt eivät välttämättä enää päde, kun lämpötilat nousevat ja sateet lisääntyvät.

Sairastuin juuri ennen Oulun rakennustarkastuspäiviä. Onneksi siellä oli kuitenkin Lauri Jääskeläinen, joka kirjoitti perusteellisen reportaasin päivistä meillekin, jotka eivät sinne itse päässeet. Laurin ja Markku Hienosen kuvista on koottu kuvakaruselli, josta pääsee aistimaan päivien tunnelmia.

Mitä yhteistä on Tampereen kaupunginarkkitehdilla Lambert Pettersonilla, asuntoreformiaatteilla, filantroopeilla ja Kokkolan kaupungilla? Sen kertoo Kristina Ahmas sanoin ja kuvin artikkelissaan Mäntykankaan kaupunginosasta.

Säilyttämisen vastakohtana on väliaikaiseksi tarkoitettu. Lauri Jääskeläinen antaa oivallisia esimerkkejä siitä, mitä rakentamislain kymppipykälä käytännössä tarkoittaa ja mahdollistaa. Väliaikainen rakennus on oma lupatyyppinsä.

Tuleeko vanhaa purkamalla parempaa rakennettua ympäristöä? Chicagossa niin ajateltiin, kun haluttiin kohentaa ravistunutta kaupunkia ja poistaa ”lieveilmiöitä”. Johanna Lilius kirjoittaa siitä, miten sitten kävikään.

Suomessakin monet rakennukset ovat jääneet tyhjilleen ja vaille huolenpitoa. Miten niitä sitten voitaisiin pelastaa, pohtii kampanja Purkamatta paras. Usein siihen on vaadittu ja vaaditaan aktiivisia kansalaisia. Lauri Jääskeläinen osallistui seminaariin, jossa uutta käyttöä ja rakennusten pelastamisen käytäntöjä pohdittiin lukuisissa puheenvuoroissa. Kampanja on julkaissut myös kiertävän näyttelyn, jossa otetaan kantaa säilyttämisen puolesta purkamista vastaan.

Anna Niemelä pohtii esseessään rakennusperinnön suojelun filosofiaa. Millaisia mahdollisuuksia avautuu, kun hyväksytään hajoaminen ja rappeutuminen? Esseemuotoinen teksti kannustaa pohtimaan omaakin asennetta rakennussuojeluun ja uusiin käyttötarkoituksiin.

Kari Kuosman piirros osuu purkamisen ja säilyttämisen ytimeen.

Pohdinnat eivät suinkaan rajoitu varsinaisiin artikkeleihin, vaan kaikki kirja-arviotkin herättävät paljon ajatuksia. On Harri Aavaharjun kritiikki ei-arkkitehdin Teemu Salmisen kirjoittamasta arkkitehtuurikirjasta, Iida Kalakosken ja Riina Sirénin Pelastakaa talot! Pekka Hännisen arvioimana, sekä Laurin lukemat Erkki Mäkiön upeat piirrosmuistiinpanot ja Esa Laaksosen Arkkitehtien Munkkiniemi.

Tarja Nurmi esittelee arkkitehti Reinier de Graafin manifestin Architecture Against Architecture ja tulee samalla kirjoittaneeksi oikeastaan omankin manifestinsa, jos minulta kysytään. Metatasoa toisensa perään, ja paljon ruokaa aivoille.

Pääsemme vielä tutustumaan sveitsiläisen arkkitehtuurin vuosikirjaan SAY 25/26 Tarjan toisessa kritiikissä.

Lauri Jääskeläinen on tehtaillut monta uutistakin ajankohtaisiin: on vuoden rakennustarkastajaa, rakentamisen ruusua, arkkitehtikilpailujen 150-vuotisjuhlintaa.

Lehti täynnä hiottua journalismia, lukuisia innostavia näkökulmia ja rohkeaa kriittistä ajattelua upeilla kuvilla vahvistettuna. Uskon, että tekin nautitte.