AaltoSiilo on uraauurtava ja innovatiivinen projekti, jossa mahdoton muuttuu mahdolliseksi, tai vähintäänkin mahdollisuudeksi. Oululaista teollisuushistoriaa, Aaltojen arkkitehtuurin perintöä, kiertotaloutta ja avarakatseisia ajattelumalleja yhdistävässä projektissa vanha hakesiilo muuntautuu kulttuurin näyttämöksi. Yhdessä kierrätettyjä rakennusmateriaaleja hyödyntävän uudisrakennuksen kanssa sen toivotaan elvyttävän ympäristöään ja luovan uusia mahdollisuuksia niin paikallisesti kuin kansainvälisestikin.
AaltoSiilo sijaitsee Oulussa Meri-Toppilan lähiössä, jonka lähinnä vuokra-asuntoja sisältävä rakennuskanta on pääasiallisesti 1990-luvulta.
Kun Oulun kaupunki vuonna 2020 huutokauppasi omistamaansa Meri-Toppilan lähiössä sijaitsevaa Aino ja Alvar Aallon suunnittelemaa siilorakennusta, Aaltojen työtä ihaileva englantilainen arkkitehti Charlotte Skene Catling näki tilaisuudessa mahdollisuuden. Muutamia pohjoismaisia kytköksiä lukuun ottamatta hänellä ei ollut harmainta hajua siitä, millainen paikka on Oulu. Ei hän tietenkään tiennyt myöskään lähiöstä, jossa siilorakennus sijaitsee tai rakennuksen vähemmän tunnetusta mutta paikallisesti surullisenkuuluisasta historiasta. Yhdessä espanjalaisen kulttuuriperinnön digitaaliseen säilyttämiseen erikoistuneen Factum Foundation -säätiön kanssa Skene Catling tuli hankkineeksi katedraalimaisen teollisuusmonumentin, joka on osa entistä Oy Toppilan selluloosatehdasta.
Siilorakennus, joka on sittemmin opittu tuntemaan AaltoSiilona, on muisto 1930-lukulaisesta teollisuuden noususta sekä siihen liittyvästä optimismista ja hyvinvoinnin kasvusta. Tehtaan toiminnan päätyttyä 1980-luvulla iso osa tehdasrakennuksista purettiin ja jäljelle jäävät saivat suojelumerkinnän. Yksi kerrallaan ne ovat saaneet uuden käyttötarkoituksen. Ainoastaan haasteelliseksi koettu siilo on useista yrityksistä huolimatta ollut tyhjillään ja käyttämättä jo pitkän aikaa ja se on päässyt pahasti rapistumaan.
”AaltoSiilo on tarina arkkitehtuurista, muuttuvasta maailmastamme ja siitä, mitä me arkkitehdit voimme halutessamme tehdä”, Skene Catling toteaa.
Toppilan selluloosatehdas rakennettiin aikana, jolloin luonnonvarojen riittävyys tuntui loputtomalta ja niiden hyväksikäyttö luontevalta. Tavoitteet olivat ihmiskunnan tarpeiden tyydyttämisessä ennemmin kuin ympäristön säilyttämisessä. Kun tehdas suljettiin, se jätti ympärilleen tuhotun maiseman paikkaan, jossa aiemmin oli ollut vehreää luontoa.
”Tämä johti ajatukseen tarkastella siilorakennusta kritisoiden sen historiallista kontekstia osana sen uudelleen keksimistä. Tähän asti Factum Foundation on keskittynyt kulttuuriperinnön säilyttämiseen. Oulussa fokus tulee laajenemaan myös ympäristöön.”
Yhdessä oululaistuneen argentiinalaisen arkkitehdin, Valentino Tignanellin, kanssa Skene Catling joukkoineen alkoi tehdä suunnitelmaa siilon muuttamisesta kulttuurin näyttämöksi ja Aaltosiilo-tutkimuskeskuksen perustamisesta. Suunnitelmat ovat edenneet yhteistyössä paikallisten toimijoiden, kuten Oulun rakennusvalvonnan, Pohjois-Pohjanmaan museon ja Alvar Aalto -säätiön kanssa. Kunnostuksessa säilytetään niin paljon alkuperäistä kuin mahdollista ja käytetään kierrätettyjä rakennusmateriaaleja lähiympäristöstä. Aaltojen alkuperäinen visio ja rakennuksen historiallinen ilme halutaan säilyttää mahdollisimman koskemattomana.
Kunnostettava AaltoSiilo ja hahmo sen viereen rakennettavasta
tutkimuskeskuksesta.
Mahdoton rakennus
28 metrin korkeuteen kohoava ikkunaton betonisiilo herättää huomiota. Useat tahot ovat tehneet sen suojelemisen ja kunnossa pitämisen eteen vuosikymmenten saatossa töitä. Toisaalta siilo on myös äänestetty vuonna 2009 Oulun rumimmaksi rakennukseksi. Osa paikallisista on sitä mieltä, että se olisi pitänyt purkaa jo kauan sitten.
”Meillä on käsissämme äärimmäinen ja näennäisesti mahdoton rakennus. Siiloa ei ole suunniteltu ihmisiä, vaan teollisuuden prosessia varten. Jos pystymme antamaan tälle eristämättömälle betonirakennukselle uuden käyttötarkoituksen ja saamme herätettyä sen henkiin, mikä tahansa rakennus voidaan saada toimimaan”, Skene Catling sanoo.
Siilo oli osa teollista koreografiaa sen ollessa selluloosatehtaan käytössä. Tämä muodostaa perustan uudelle arkkitehtoniselle koreografialle, jossa ihmisten liikkuminen tiloissa on suunniteltu noudattamaan samaa reittiä, jota puuhake on aikanaan kulkenut. Reitti alkaa maantasolta, jossa puut käsiteltiin ja nousee viistossa kulkevaa nostinkäytävä pitkin siilon korkeimmalle tasolle. Samalla tavalla kuin puuhake aikanaan kulki kuljetinhihnaa pitkin korkeuksiin. Vain ylin kerros lämmöneristetään ja sinne sijoitetaan ravintolatilat. Avoimeksi tilaksi jätettävässä pohjakerroksessa on tarkoitus järjestää tapahtumia ja näyttelyitä.
Aksonometrinen rautalankamalli siilorakennuksesta, joka havainnollistaa sisätiloissa kulkevaa reittiä. Taka-alalla uudisrakennuksen hahmo.
Rakennusta pääsee tutkimaan itäpäätyyn rakennettavan portaikon kautta. Se muodostaa veistosmaisen kokonaisuuden, jonka varrella on galleriatiloina toimivia tasanteita. Portaikon keskellä on hissikuilu, joten galleriatiloihin pääsee myös esteettömästi.
”Liikenteen ratkaiseminen portaiden ja hissien avulla oli yksi haastavimmista asioista suunnittelussa. Tiukkojen suojelu- ja rakennusmääräysten täyttäminen, esteettömyyden huomioiminen ja paloturvallisuus toivat lisää haasteita.”
Skene Catling kertoo suunnitelmasta rakentaa tutkimuskeskuksena toimiva uudisrakennus siilon vieressä olevalle tyhjälle tontinosalle, jossa on aikanaan sijainnut tehtaan hakettamo. Siilorakennuksen ”jalanjälki” koostuu kolmesta 10×10 metriä käsittävästä sektorista. Tutkimuskeskus muodostaa vastapainoksi siilon ”haamuhahmon”. Sen ympärille rakennetaan kolme vastaavan kokoista ulkoaluetta; esiintymisalue, amfiteatteri ja puutarha. Tutkimuskeskuksen sisätiloissa on toimistoja, työpajatiloja, näyttelyhalli ja muuta.
3D-leikkauskuva siilorakennuksen arkkitehtisuunnitelmasta.
Spolia nykypäivän kierotaloudessa
Uudisrakennuksen julkisivu on suunniteltu koostettavan ”spoliasta”, kierrätetyistä kivi- ja betoniaineksisista rakennusmateriaaleista ja -osista. Rakennuksessa tullaan muutoinkin käyttämään mahdollisimman paljon kierrätettyä rakennusmateriaalia. Siilosta korjaustöissä purettavaa materiaalia hyödynnetään projektissa mahdollisimman paljon. Myös lähialueelta etsitään vaatimukset täyttäviä purettavia rakennusosia uudisrakennusta varten.
”Jos betonirakennuksia on purettava, olemme laatineet protokollan osien uudelleenkäyttöön rakennuksissa sen sijaan että ne jauhetaan tomuksi”, Skene Catling kertoo.
”Kutsumme materiaaliseksi resonanssiksi sellaista konkreettista ja fyysistä tapaa yhdistää teollinen kulttuuriperintö nykyhetkeen, jossa materiaalit, joita käytetään rakennuksen elvyttämisessä, ovat suoraan yhteydessä sen aikaisempaan käyttöön. Siilossa betoni, ja eritoten sen osittain hyvinkin ohut betonikuori ovat sen arkkitehtonista ilmettä määrittelevä tekijä.”
Demolition Spolia.
Skene Catling nostaa esiin siilorakennuksen ohuessa betonirakenteisessa katossa olevat pienet reiät, jotka ovat jääneet jäljelle puisten betonimuottien lahottua pois paikaltaan. Ne muodostavat kattoon tähtitaivasta muistuttavan pienten valoaukkojen ryhmän. Reiät aiotaan täyttää lasiputkilla, jolloin ”tähtitaivas” saadaan säilytettyä.
”Pyrimme säilyttämään siilossa niin paljon olemassa olevaa kuin mahdollista, jotta sen luonne ei muutu perustavanlaatuisesti. Betonin korjaamisessa teemme yhteistyötä Acrylic One -valmistajan kanssa tehdäksemme kevyitä korjauksia, jotka pitävät alkuperäiset betonirakenteet ehjänä. Uskon että tämä tapa korjata tulee vaikuttamaan merkittävästi tulevaisuudessa betonirakennusten restaurointiin”, toteaa Skene Catling.
”Myös asiantuntijat kuten Arkkitehdit Mustonen Oy, LTM-Rakennus Oy ja Pohjois-Pohjanmaan museo ovat olleet avainasemassa projektin etenemisessä”, Oulussa projektia luotsaava projektipäällikkö Valentino Tignanelli kertoo.
”Oulun kaupungin rakennusvalvonnan panos kiertotalousnäkökulmien huomioonottamisessa on ollut olennaista nykyisten projektisuunnitelmien laatimisessa.”
“Oulun rakennusvalvonta on ollut mukana AaltoSiiloa koskevissa alustavissa ja ohjaavissa ennakkoneuvotteluissa antamassa neuvoja viranomaisasioissa. Olemme yhdessä pohtineet eri vaiheissa luvituksen prosesseja ja käytäntöjä matalalla kynnyksellä. Yhteistyö muiden hankkeessa olevien ja viranomaisten kanssa on ollut erityisen sujuvaa”, tarkastusarkkitehti Anneli Paakkari ja rakenneinsinööri Esko Knuutila Oulun kaupungin rakennusvalvonnasta kertovat.
Kiertotalouden periaatteiden omaksuminen AaltoSiilossa ei rajoitu vain rakennuksen uudistamiseen. Projektin tavoitteena on kehittää uusia käytäntöjä ja malleja, jotka voidaan ottaa käyttöön laajemmin rakennusteollisuudessa.
“Oulussa suhtaudutaan rakennusosien uudelleenkäyttöön erittäin avoimesti ja siihen pyritään kannustamaan mahdollisuuksien mukaan. Oulun rakennusvalvonnassa on laadittu muun muassa opas hirsirakennusten uudelleenkäytön arvioimiseen. Lisäksi Oulu on mukana UURAKET-hankkeessa, jossa selvitetään rakennusosien ja -tuotteiden uudelleenkäytön mahdollisuuksia”, kertoo Knuutila.
“Oulussa rakennusmateriaalien kierrättämistä hirsirunkojen siirtoa ja uudelleenkäyttöä lukuun ottamatta on käytetty vain harvoissa kohteissa. Rakennusvalvonta on koonnut hakijoille ja suunnittelijoille maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen rakennusosien ja -materiaalien uudelleenkäyttöä koskevan ohjeen rakennuspaikkakohtaiseen varmentamiseen. Tuleva rakentamislaki kannustaa käyttämään uudelleen rakennusosia ja -materiaaleja. Onnistuneita käytännön esimerkkejä kaivataan niin luvituksessa kuin toteutuksessakin. Osallistumme mielellämme AaltoSiilo -projektiin, tarkastellen ja kehittäen samalla luvituksen käytäntöjä ja ohjeita”, Paakkari sanoo.
Rakennettu manifesti
AaltoSiilo ei ole vain rakennusprojekti, vaan sillä on myös vahva sosiaalinen ulottuvuus. Rapistunut ja erikoisen näköinen rakennus keskellä ongelmalähiöksi leimattua Meri-Toppilaa tuo alueelle keskeneräisyyden vaikutelman. Hankkeen tavoitteena on alueen elvyttäminen, kulttuurisen elinvoiman vahvistaminen ja uusien mahdollisuuksien luominen. Yhteistyö paikallisten yhteisöjen, asiantuntijoiden ja oppilaitosten kanssa sekä kansainvälisten instituutioiden mukana olo tuo projektiin monipuolista osaamista.
Esimerkkinä kansainvälisestä ulottuvuudesta on Factum Foundationin tekemä yhteystyö Divirod-nimisen teknologiayrityksen kanssa. He tekevät Venetsiassa matkapuhelinten satelliittisignaaleja hyödyntävää mittaustyötä meren pinnan reaaliaikaiseen seurantaan. AaltoSiilo sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan rannikolla, maalla, joka nousee 8–9 millimetriä vuodessa, lähes samaan tahtiin kuin Venetsia uppoaa.
”Tuli heti selväksi, että Oulu voisi muodostaa vastaparin Venetsiassa tehtävälle tutkimukselle. Suunniteltu AaltoSiilo -tutkimuslaboratorio linkitetään Factum Foundationin ympäri maailmaa operoimiin keskuksiin. Näitä ovat muun muassa ARCHiVe Venetsiassa ja Theban Necropolis Preservation Initiative, joka sijaitsee Kuninkaiden laaksossa, Luxorissa, Egyptissä”, Skene Catling sanoo.
Theban Necropolis Preservation Initiative on Factum Foundationin alulle laittama 3D-skannaus-, arkistointi- ja koulutuskeskus, jota nykyisin johtaa täysin egyptiläinen henkilökunta, egyptiläisen johtajan kanssa.
”AaltoSiilo-projekti perustuu samoihin periaatteisiin, joita Factum Foundation on kehittänyt 21 vuoden ajan, ja jotka ovat todistetusti toimivia. Paikallisten ihmisten on saatava sosiaalisia ja taloudellisia etuja projektien kautta.”
AaltoSiilo-projekti on herättänyt paljon kansainvälistä huomiota. Se on muun muassa valittu yhdeksi 12 projektista Euroopassa, jotka toimivat ”hyvän arkkitehtuurikäytännön” esimerkkeinä. Aiemmin tänä vuonna yli 20 eurooppalaista suunnittelijaa, akateemikkoa, päättäjää ja Euroopan arkkitehtineuvoston jäsentä kokoontuivat Factum Foundationin, Oulun kaupungin ja Oulun kulttuurisäätiön isännöimään Aaltosiilo-projektin ympärille järjestettyyn Euroopan komission Living Spaces -symposiumiin. AaltoSiilo valittiin vastikään myös New European Bauhaus -hankkeen viralliseksi kumppaniksi. NEB:n tavoitteena on edistää muun muassa rakennetun ympäristön kestävän kehityksen mukaisia ratkaisuja osana vihreää siirtymää.
”Tämä tunnustus ei ainoastaan lisää projektin näkyvyyttä, vaan myös vahvistaa Oulun asemaa innovatiivisena kaupunkina, joka on valmis kohtaamaan tulevaisuuden haasteet”, Skene Catling toteaa.
AaltoSiilo on osa Oulun kulttuuripääkaupunki 2026 -ohjelmistoa, ja se on saanut kulttuurisäätiön tukea vuodesta 2022 lähtien uutta käyttötarkoitusta ennakoivien tapahtumien järjestämiseen.
”AaltoSiilo-projekti toimii symbolina ilmastonmuutokseen liittyville suurille kysymyksille, joita maailma kohtaa tällä hetkellä, ja ehdottaa tapaa käsitellä niitä arkkitehtuurin kautta. Tämän hankkeen myötä voimme nähdä, kuinka kiertotaloussuunnitelmat voivat muuttua konkreettisiksi toimenpiteiksi, jotka hyödyttävät sekä paikallisia asukkaita että laajempaa yhteiskuntaa. Emme elä sankariarkkitehtuurin ja egon aikaa, vaan nyt on hetki työskennellä luovasti sekä yhdistää ihmisiä ja ideoita muutoksen aikaansaamiseksi.”
AaltoSiilon kunnostuksen ensimmäinen vaihe on alkanut. 3D-skannauksia, dokumentointia ja teknisiä raportteja on tuotettu. Rakennuksen sisätiloissa tehdään parhaillaan purkutöitä, joissa muun muassa puisia ja metallisia rakenteita puretaan, sekä tiiliseiniä kunnostetaan. Vuonna 2025 muun muassa rakennuksen alapohja korjataan, lämmityslaitteisto asennetaan, ikkunat ja ovet kunnostetaan sekä ulkovaipan kriittisimpien kohtien korjaukset toteutetaan.
Anna Niemelä
Media-alalta arkkitehtuuriin osaamistaan laajentanut kirjoittaja työskentelee suunnittelijana restaurointiin ja korjausrakentamiseen erikoistuneessa arkkitehtitoimistossa.
Kuvat: Juha Niemelä, Anna Niemelä, Charlotte Skene Catling, Skene Catling de la Peña/ Factum Foundation.
