Detroit edusti aikanaan teollista vaurautta, joka mahdollisti poikkeuksellisesti myös afroamerikkalaisille sosiaalista liikkuvuutta. Myöhemmin kaupungista tuli esimerkki rakenteellisesta rapautumisesta, väestön vähenemisestä, tyhjistä rakennuksista ja rikollisuuden kasvusta. Viime vuosina Detroitissa on herännyt varovainen toiveikkuus elpymisestä.
Monet Detroitin Art Deco -helmistä on kunnostettu ja ne ovat avanneet ovensa uudestaan 2010-luvulla. Toisin kuin suosittujen turistikohteiden kohdalla, näitä rakennusten sisätiloja saa ihailla lähes yksin.
Laadullinen rakennusbuumi
Detroit nousi 1920-luvulla autoteollisuutensa ja erityisesti Henry Fordin liukuhihnainnovaatioiden ansiosta maailman autokaupungiksi. Teollinen kasvu ja sen myötä lisääntynyt työpaikkatarjonta houkuttelivat kaupunkiin väkeä eri puolilta Yhdysvaltoja. Detroitin väestö kasvoi räjähdysmäisesti.
Kaupungin vauraus näkyi ydinkeskustan kehittämisenä. Maan parhaimmat arkkitehdit suunnittelivat ajanmukaisia pilvenpiirtäjiä, joissa hyödynnettiin uusinta rakennustekniikkaa. Upeiden rakennusten sisustuksissa näkyi ajan hengen mukaisesti Art Deco.
Afroamerikkalaisen keskiluokan synty
Yksi Detroitin erityispiirteistä oli se, että myös mustat amerikkalaiset, jotka oli usein syrjäytetty monien muiden kaupunkien työmarkkinoilta, saivat töitä Detroitin tehtailla.
Yhteisö vaikutti voimakkaasti kaupungin kulttuuri- ja musiikkielämään. Merkittävä esimerkki on Motown (kaupungin lempinimestä Motor Town) Records, joka perustettiin Detroitissa. Yhtiö tuotti kansainvälisiä hittejä lähes fordilaisen tuotantolinjan tehokkuudella ja sen riveistä nousi musiikin jättiläisiä, kuten Stevie Wonder, Marvin Gaye ja The Temptations.
Taiteilija Tyree Guyton on luonut Heidelberg Projectin keräämällä kotitalonsa ympäristössä roinaa taideteoksiksi.
Halvempia tuotantokustannuksia kohti
1950-luvulla Detroit eli kultakauttaan. Kaupunki oli kasvanut Yhdysvaltojen viidenneksi suurimmaksi kaupungiksi, jossa asui lähes kaksi miljoonaa asukasta. Kaupungin talous pyöri vahvasti autoteollisuuden ja keskiluokan kulutuksen varassa.
1960-luvulle tultaessa Ford, General Motors ja Chrysler alkoivat kuitenkin siirtää tehtaitaan ensin kauemmas esikaupunkeihin, myöhemmin etelävaltioihin ja lopulta ulkomaille, jossa oli pienemmät työvoimakustannukset, heikommat ammattiliitot ja mahdollisuus modernisoida tuotanto edullisemmin.
Tyhjenevä sisäkaupunki
Oh (ow) crime is (woo) increasing
Trigger happy policing
Panic is spreading
God knows where we're heading.
Sitaatti on Motown artistin Marvin Gayen kappaleesta Inner City Blues, jossa hän kuvaa mustien kokemaa epäoikeudenmukaisuutta ja köyhyyttä 1960–70-lukujen amerikkalaisten kaupunkien keskustoissa.
Monikulttuurisuudestaan huolimatta Detroit pysyi segregoituneena. Vuonna 1967 Detroitissa syttyi yksi Yhdysvaltain historian vakavimmista kaupunkimellakoista, jossa kuoli yli 40 ihmistä, 1000 loukkaantui ja yli 2000 rakennusta ryöstettiin, vaurioitettiin tai tuhottiin.
Mellakat kiihdyttivät niin kutsuttua “white flight" -ilmiötä, jossa valkoinen keskiluokka muutti esikaupunkeihin ja vei mukanaan verotuloja. Verotulojen syöksyttyä, Detroitin julkiset palvelut heikkenevät.
1980-luvulla jengiväkivalta, murhat ja ryöstöt lisääntyivät dramaattisesti. Huumeongelma valtasi kaupungin. 2000-luvulle tultaessa monet rakennukset olivat tyhjillään, huonokuntoisia ja jopa vaarallisia. Tuhopoltot olivat yleisiä. Vuonna 2008 kaupungin pormestari Kwame Kilpatrick tuomittiin vankilaan korruptiosta. Samana vuonna puhjennut Yhdysvaltain asuntokupla iski erityisen pahasti Detroitin mustaan väestöön. Vuonna 2013 Detroitista tuli suurin koskaan konkurssiin mennyt yhdysvaltalaiskaupunki.
Kaupungissa on myynnissä myös uusia omistusasuntoja.
Detroitissa on edelleen yli 70000 hylättyä taloa.
Merkkejä toipumisesta
Konkurssi mahdollisti velkojen uudelleenjärjestelyn, joka loi pohjan uusille investoinneille. Kaupunki onkin kehittynyt viimeisten 15 vuoden aikana. Suuret sijoittajat ovat ostaneet ja kunnostaneet kiinteistöjä erityisesti keskustassa. Se on luonut työpaikkoja ja houkutellut teknologia- ja finanssialan yrityksiä. Muiden amerikkalaiskaupunkien asuntokriisi on houkutellut taiteilijoita, etätyöläisiä ja nuoria ammattilaisia muuttamaan Detroitiin edullisemman asumisen perässä.
Kaupunki on myös perustanut Detroit Land Bank Authorityn, joka hallinnoi hylättyjä rakennuksia ja tontteja. Sen toiminta on keskeinen osa Detroitin kaupungin strategiaa, jolla pyritään elvyttämään kaupungin kiinteistökantaa ja parantamaan asuinalueiden elinvoimaisuutta. Maapankki tarjoaa erilaisia rahoitusvaihtoehtoja, mutta edellyttää myös ostajilta kiinteistöjen kunnostamista ja asuttamista tietyn ajan kuluessa.
Gentrifikaatio mahdollisuutena
Detroitin asukkaista vain noin 10 prosenttia on valkoisia, ja kaupunki on edelleen vahvasti segregoitunut. Osa uusista asukkaista on huolissaan siitä, että heidän tulonsa saattaa heikentää paikallisten kulttuuria ja mahdollisuuksia jäädä alueelle.
Samalla kuitenkin korostetaan gentrifikaation positiivisia puolia: uudisasukkaat pelastavat taloja, synnyttivät palveluja ja tuovat verotuloja. Koska hylättyjä rakennuksia ja tontteja on edelleen runsaasti, tilan pitäisi riittää kaikille. Detroitissa kiinteistövero on kuitenkin vielä korkea ja esimerkiksi auton vakuutusmaksut ovat suuremmat kuin monissa muissa samankokoisissa kaupungeissa.
Raitioliikennettä ja muita investointeja
Kaupungissa on investoitu myös julkiseen liikenteeseen ja infrastruktuuriin. Keskustassa on kevytkaupunkijuna Detroit People Mover ja QLine-raitiotie kulkee keskustasta Midtownin ja New Centerin alueille, joissa sijaitsevat muun muassa Detroitin kuuluisa taidemuseo Detroit Institute of Arts sekä pääkirjasto. Raiteilla liikkuvat lähinnä valkoiset. Perinteisissä busseissa tilanne on päinvastainen, niissä matkustavat mustat.
Eastern Market on kehitetty vahvistamaan paikallista elinkeinoelämää ja yhteisöllisyyttä ja se lukeutuu Yhdysvaltojen suurimpiin ulkoilmatoreihin. Alueella on pienyrittäjä, ruokateollisuutta ja kulttuuritapahtumia.
Kaupungissa on myös esimerkkejä siitä, kuinka tyhjiä tontteja on asukkaiden toimesta kehitetty yhteisöpuutarhoiksi ja otettu kaupunkiviljelykäyttöön.
Detroitin toipuminen ei kuitenkaan ole ollut tasapuolista. Keskusta ja tietyt kaupunginosat ovat elpyneet, mutta toiset kamppailevat yhä köyhyyden, työttömyyden ja infrastruktuuripuutteiden kanssa. Tyhjää tilaa on edelleen valtavasti, arviolta yli 70000 tyhjää rakennusta ja noin 90000 tyhjää tonttia.
Johanna Lilius
Tekniikan tohtori, filosofian maisteri.
Vanhempi tutkija. Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitos.
Kuvat: Johanna Lilius.
Lähteenä on käytetty:
Sugrue, T. J. (2005). The origins of the urban crisis: Race and inequality in postwar Detroit (Updated ed.). Princeton University Press.