Hiilen hinta

Sanotaan nykypäivän tenavien luulevan, että maito lypsetään ruokalan automaatista. Niin vaikuttaa vain moni täysikasvuinen rakennusalan ammattilainenkin kuvittelevan, että rakennusmateriaalit tipahtavat taivaalta – hiilivapaina tottakai! Harva on tietysti masuunin kitaan tuijottanut tai mitellyt miilun kanssa. Ei Kyllikään. Sen sijaan Kyllin Matti-pappa tunsi kyllä metsästä tukkeja vetäessään ihan jokaikisellä solullaan, että kotituvan hirsien hinta maksettiin veren, hien ja kyyneleiden lisäksi kalliisti lanttulooralla ja siansivulla. Eikä rankoja kiskoneen Lempi-pollenkaan kaurat ilmaiseksi tulleet, vaan joka syys ne kovalla työllä korjattiin; lapsityövoimaakin käytettiin. Sitä paitsi Lempiä vastamäkeen kirittäessä pölähtivät kaasupäästöt kirjaimellisesti Matti-pojan silmille…

Ison kirkon tapauksessa kiinteistöalan viherpesu lähti laukalle kuin Lempi savotalta kotiin päin käännyttäessä. Ei ole intuitiivisesti hankala ymmärtää, että olemassa olevia rakennusrunkoja energiakorjaamalla päästään vähähiilisimpään lopputulokseen. Maalaisjärjen käyttö on sallittua, jopa suotavaa, vaikka olisikin insinööri tai peräti ekonomi. Ei suurenkaan yleisön käsityskykyä kannata aliarvioida; saattaa hoksottimia löytyä paikoin enemmänkin kuin ammattikunnasta.

Vielähän ei laki eikä asetus velvoita torppia säilyttämään, ei edes hiilipäästöjen nimissä. Niinpä asia ei muodollisesti vielä meille rakennusvalvontaan kuulu. Mutta Kylli, siinä missä kuka tahansa itseään kunnioittava valvoja, haluaa pysyä ajan tasalla näissäkin asioissa. Ehkäpä esivallan pitäisi velvoittaa, jos päästöjä aikuisten oikeasti halutaan vähentää.

Ihmeellistä on nykyaika! Kyllin pesukoneesta löytyvät valko- ja väripyykkiohjelmat. Markkinamiesten koneet ovat paremmin varusteltuja: löytyy toiminto viherpesullekin. Sen Kylli suosittelee jatkossa jättämään tyystin käyttämättä. Voi tulla hiilen hinnaksi mainehaitta.