Joulun aika oli koittamassa ja rakennustarkastaja Kylli sai viimeisen katselmustehtävän ennen joululoman alkamista. Kylli oli koko vuoden tarkastanut rakennuksia ja muutenkin työskennellyt uutterasti. Seuraava katselmuskohde oli herättänyt ihmetystä kaupunkilaisissa – sen oli sanottu olevan kaupunkikuvallisessa tarkastelussa epäsopiva ympäristöönsä.
Kylli saapui rakennuskohteeseen. Kummallista: ulko-ovi oli jostain syystä liimattu kiinteästi auki. Hän astui sisään rakennukseen. Seinäpintojen tarkastelu kiinnitti hänen erityisen huomionsa – tilojen seinät oli liimattu kattoon ja lattiaan kuumennetulla sokerilla. Yleensä Kylli ei kiinnitä tarkastuskierroksellaan huomiota väreihin, mutta kauttaaltaan ruskeasävyiset tilat herättivät kyllä ihmetystä.
Mutta ei tässä vielä kaikki! Kylli jatkoi tarkastuskierrostaan ja huomasi, että koko rakennus oli tehty erittäin epävakaista materiaaleista. Seinät, alakatot ja lattia olivat piparimassaa! Vesikatto oli koristeltu ranskalaisilla pastilleilla, sokerikoristeiset ikkunat olivat auki ulos asti. Hän ei voinut uskoa näkemäänsä – tämän täytyi olla pilaa!
Kylli kuvitteli, miten asukkaat voisivat asua tässä hatarassa asumuksessa. Toki se oli sievä kaikkine koristeluineen, mutta eihän se sopinut edes ympäristöönsä. Hän ei mitenkään voisi hyväksyä tällaista hulluutta käyttöön. Alakatotkin olivat epäilyttävän alhaalla; ikkunoiden koko aivan riittämätön piparihuoneiden pinta-alaan nähden. Tämäkö muka täyttäisi asumisen vaatimukset! Pihan leikkivarusteet olivat piparminttua ja vaahtokarkkeja – eiväthän ne mitenkään voisi olla turvallisia.
Lopulta Kylli päätti, että tämä kaikki oli aivan liikaa ja palasi toimistolle kirjoittamaan katselmuspöytäkirjaa. Tätä epäonnistunutta kokonaisuutta ei edes ulkopuolinen tarkastaja pelastaisi! Suivaantuneena hän suositteli pöytäkirjassaan, että rakennus puretaan välittömästi ja rakennetaan uudestaan aivan perinteisistä materiaaleista. Hän ei missään tapauksessa voinut sallia, että rakennusvalvonnan maine menee pilalle tällaisten horjuvien rakenteiden ja materiaalien tai ylipäätään heikkorunkoisten rakennusten takia.
Ja niin tarina päättyi onnellisesti: rakennus purettiin ja uusi rakennettiin vakaista materiaaleista. Rakennus oli kaunis, se sopi ympäristöönsä ja tilat olivat oikein toimivat. Kylli saattoi jälleen nukkua yönsä rauhassa ja tietäen, että oli pelastanut naapuruston epävakaalta ja jopa palovaaralliselta rakennukselta. Mikä tärkeintä, hän oli pelastanut rakennusvalvonnan maineen.
Näin koko rakennusvalvonnan lukijakunta voi nauraa tarinalle, puretulle piparihökkelille – mutta myös kiittää Kylliä siitä, että hän tarkkana rakennustarkastajana on pitänyt meidät turvassa tämän joulunajan epäterveellisiltä ja liiallisilta materiaaleilta: piparilta, piparmintulta, ranskalaisilta pastilleilta ja vaahtokarkeilta!
Kylli