”Vanhassa vara parempi.” Vai miten se menikään?
Tätä ajattelin, kun lähdimme puolisoni kanssa etsimään meille ensimmäistä omaa kotia. Muistan jo pienestä tytöstä asti ihailleeni vanhoja taloja ja niiden koristeellisuutta. Aikuisena arvostus vanhaa kohtaan on vain kasvanut, kun olen ymmärtänyt laajemmin käsityön ja materiaalien arvon sekä sen, mistä kaikesta nämä vanhat talot ovat historiansa aikana selviytyneet.
Isäni, joka on rakennusalan ammattilainen ja on uransa aikana rakentanut monta taloa, toi saman syksyn aikana minulle useamman talopakettiesitteen. Josko kuitenkin harkitsisimme uuden talon rakentamista?
Puolisoni ja minä halusimme muuttaa maaseudulle, mutta minulla oli melko tarkka visio siitä, millainen talon pitäisi olla. Tärkeimpiä kriteereitä olivat vähintään sata vuotta vanha hirsirunkoinen talo ja vanhat lautalattiat.
Isä näki vanhan talon riskit ja loputtomalta tuntuvan työmaan. Ymmärrän toki tämänkin näkökulman.
Lähtökohtaisesti ajattelen niin, että jos talo on edelleen sadan vuoden jälkeen terve ja toimiva, siihen on varmasti syynsä. Hyvin rakennettu ja toimiva talo, joka on tehty hyvistä materiaaleista, kestää aikaa. Kun taloa korjataan harkitusti ja viisaasti, se voi tarjota kodin vielä monelle seuraavallekin sukupolvelle.
Talomme vanhan omenapuun katveesta. Omenapuu ja talo ovat lähes yhtä vanhoja – molempien juuret juontavat 1940-luvulle asti.
Tärkeintä on talon toimivuus
Vanhan talon laadukkaat materiaalit voivat tuoda kotiin valtavasti lisäarvoa. Ne tulevat ikään kuin kaupanpäällisinä talokaupan mukana.
Kauniit vanhat materiaalit eivät kuitenkaan yksin tee talosta hyvää kotia. Tärkeintä on aina se, että talo on terve, toimiva ja omaan elämäntilanteeseen sopiva. Vanhoja materiaaleja kannattaa arvostaa ja kunnostaa, mutta talon toimivuudesta ei pidä tinkiä niiden vuoksi.
Jos remontointi on mahdollista ja se kiinnostaa, paljon kunnostustyötä voi tehdä myös itse. Vanhoissa taloissa olevat hyvät materiaalit kestävät usein myös kunnostamista, joten niitä kannattaa mahdollisuuksien mukaan säilyttää ja kunnostaa.
En kuitenkaan kiellä sitä, etteikö vanhoissa taloissa olisi myös omia haasteitaan. Pitää osata katsoa pintaa syvemmälle ja selvittää, mitä talolle on vuosien aikana tehty ja mitä siellä mahdollisesti vielä tarvitsee tehdä.
Purkutöissä oli mielenkiintoista huomata myös, että värejä oli aikoinaan käytetty rohkeasti. Pintojen alta paljastui vaaleansininen eteinen, kirkuvan keltainen keittiö ja vihreä makuuhuone.
Etsimme vanhaa ja remontoitavaa
Kävimme syksyn aikana katsomassa useampaakin erilaista vanhaa taloa. Joka kerta kuitenkin joko jotakin puuttui tai hinta tuntui liian korkealta.
Me emme etsineet valmista ja viimeisen päälle remontoitua kotia. Halusimme löytää vanhan talon, jossa olisi hyvä pohja ja jonka saisimme pikkuhiljaa tehdä itse omannäköiseksemme. Tekemättömät remontit eivät meitä pelottaneet – päinvastoin.
Lopulta nykyisen kotimme kohdalla palaset vain loksahtivat kohdalleen. Oikeastaan kävikin niin, että omat vaatimukseni muuttuivat heti, kun astuimme ensimmäisen kerran talon pihaan.
Olin alun perin ajatellut, että haluan ehdottomasti yli satavuotiaan hirsitalon. Nykyinen kotimme oli kuitenkin rakennettu vuonna 1940 – eli aivan jotain muuta kuin olin alun perin ajatellut.
Unelmien talo ei ollutkaan sellainen kuin olin kuvitellut
Omat visioni tulevasta talosta olivat melko pintapuolisia. Ajatukseni perustuivat lähinnä siihen, mistä pidän ja mistä en. Nykyinen kotimme oli kuitenkin rakennettu vuonna 1940, eikä se ollut hirsirunkoinen kuten olin alun perin haaveillut.
Mielikuva unelmien talosta oli siis hyvin erilainen. Haaveet kuitenkin muuttuivat äkkiä paljon konkreettisemmiksi, kun astuin talon sisään ja ymmärsin, mitä oikeasti etsimme. Vanhoissa taloissa onkin se hieno puoli, että ne voivat tarjota uudelle omistajalleen jotakin sellaista, mistä ei ole edes osannut haaveilla.
Heti pihaan astuessa punamullalla maalattu talo otti meidät iltahämärässä vastaan. Pihalta avautui upea peltomaisema, ja toisella puolella taloa alkoi oma metsä.
Talo vaikutti ulkoapäin terveen oloiselta, vaikka piha olikin hieman autioituneen näköinen. Talo oli ollut useamman vuoden tyhjillään, mutta tärkeintä oli, että silloiset omistajat olivat pitäneet siellä peruslämmön koko ajan päällä.
Kun astuimme sisälle, talossa ei haissut homeelta tai miltään muultakaan nenään pistävältä. Ilmassa oli vain mieto vanhan talon tuoksu. Se saattoi johtua siitä, että talon ilmanvaihtoräppänät olivat kaikki kiinni. Lisäksi hanoista tuli ruskeaa vettä, joka tuli talon omasta kaivosta.
Talon peltikatto oli kärsineen näköinen, mutta mistään kohtaa katto ei ollut vuotanut. Ullakolta näkyi vanha ja kuiva pärekatto, joka oli jätetty paikoilleen uuden peltikaton alle.
Tarkoituksena oli löytää unelmien koti mahdollisesti loppuelämäksemme
Talon pohjaratkaisu tuntui heti toimivalta.
Kaikki tärkeät toiminnot olivat alakerrassa: keittiö, olohuone, pieni makuuhuone, vessa ja pesutilat. Yläkerta oli pinta-alaltaan jaettu kahtia: siellä oli iso aula ja yksi jättimäinen makuuhuone sekä lisäksi vaatekomero.
Aloin heti nähdä mielessäni, mitä kaikkea taloon voisi tehdä.
Yläkerrasta saisi perheen kasvaessa jaettua ainakin kolme erillistä makuuhuonetta, ja vaatekomerosta voisi mahdollisesti tehdä yläkertaan oman vessan. Silloin olimme vielä puolisoni kanssa kahdestaan, mutta nyt yläkertaa jakaa jo meidän nelivuotias tyttäremme.
Ymmärsin myös, että kaikki tarvittava olisi alakerrassa. Se tarkoitti, että talossa olisi mahdollista asua myös vanhana. Kulku talossa olisi helppoa ja tilaa riittävästi esimerkiksi rollaattorilla liikkumiseen. Alakerran pieni makuuhuone mahdollistaisi sen, että ikääntyessä voisi tarvittaessa asua pelkästään alakerrassa, jos portaiden kulkeminen kävisi joskus hankalaksi.
Taloa on viisasta tarkastella myös siitä näkökulmasta, mihin tarpeeseen sitä oikeastaan etsii. Etsitkö kotia juuri nykyiseen elämäntilanteeseen vai kotia, jossa voisit kuvitella asuvasi vielä vuosikymmenten päästä?
Tämä talo olikin juuri se, mitä olimme etsineet. Nyt sen parhaat puolet, kuten maisema, keittiön vanha Porin Valun puuhella, oma metsä ja niitty, ovat toimivan pohjaratkaisun lisäksi niitä asioita, joita tässä kodissa rakastan.
Vaikka talo ei ollutkaan sata vuotta vanha, siinä oli jotain paljon tärkeämpää: potentiaalia.
Talon henkeä voi korostaa monella eri tavalla. Olohuoneen vanha tapetti yhdessä puuhellan kanssa onkin saanut vuosien varrella eniten kehuja talossa vierailleilta.
Uteliaisuutta pelkojen sijaan
Talokauppojen jälkeen aloitimme vauhdilla talon sisällä purkutyöt. Tärkeintä meille oli avata lattiat ja purkaa pesuhuone, jotta pääsisimme tarkemmin selvittämään, oliko kosteus päässyt jossain kohtaa rakenteisiin.
Myös talon sokkeli oli syytä saada kunnolla esiin, sillä yhdestä nurkasta se oli lähes kokonaan maa-aineksen peitossa.
Purkutyöt toivat kuitenkin nopeasti helpotusta jännitykseen. Kun vanhat lattiat ja sahanpurueristeet oli poistettu, niiden alta paljastui kuiva betonivalu.
Purkutyöt on aloitettu. Kuvassa näkyy talon nurkka, jossa maa ulottui lähes talon ulkoverhoiluun asti. Ensihätään sadevedet ohjattiin kauemmaksi talon nurkalta.
Vanha kylpyhuone, sauna ja vessa olivat mielenkiintoinen kokonaisuus. Bidesuihku, joka tässä tapauksessa ajoi suihkun virkaa, oli löytänyt paikkansa oven vierestä. Onneksi kosteus ei ollut päässyt rakenteisiin. Ehkä siitä saamme kiittää vanhoja perinteitä – vettä ei suihkussa läträtty, ja pesulla käytiin kerran viikossa.
Uusi kylpyhuone ja sauna. Vessa ja pesukone saivat siirtyä muualle taloon. Valitsimme saunaan hetivalmiin kiukaan arkea helpottamaan. Mutta tarvitseeko kaiken arjessa aina olla niin mutkatonta? Puukiuasta olemme jääneet hieman kaipaamaan, hormin paikkahan saunassa on.
Kierrättämällä voi päästä lähemmäs historiaa
Taloa oli vuosien varrella remontoitu, mutta mitään peruuttamatonta ei ollut vielä ehditty tehdä. Se tuntui meille tärkeältä. Talossa oli mahdollisuus tehdä muutoksia niin, että sen alkuperäinen luonne säilyisi – ja ehkä samalla hieman kääntää aikaa taaksepäin.
Itse halusimme käyttää remontissa mahdollisimman paljon kierrätettyä. Keittiöremontti vie usein ison osan remonttibudjetista, joten meille oli selvää, että pyrkisimme hankkimaan keittiön käytettynä. Myös esimerkiksi talon kaikki laatat hankittiin kaupasta, jossa myytiin isojen rakennusprojektien ylijäämämateriaaleja.
Lopulta keittiöremontti – kiintokalusteet, vetimet, tasot, kodinkoneet, lavuaari ja hana – maksoi meille alle 1500 euroa.
Talo oli kokenut viimeisen mittavan remonttinsa noin 1980-luvulla, senhetkisten trendien mukaan. Se näkyi talossa vahvasti. Samalla vuosikymmenten kerroksellisuutta oli kuitenkin edelleen havaittavissa.
Oma alkuperäinen visionikin oli niin vahvasti linkittynyt 1900–1940-lukujen tyyliin, etten silloin taloa remontoidessa ymmärtänyt antaa 1980-luvun kerrostumille niiden ansaitsemaa arvoa. Nyt monet remontissa poistetut asiat ovat jääneet jälkikäteen harmittamaan, kuten esimerkiksi keittiön vanha laatoitus.
Talon uusi vanha keittiö löytyi Torista. Uuden keittiön tiskikaappi muuntautui pienellä hienosäädöllä aamiaiskaapiksi vanhan puuhellan viereen.
Rakennusvalvonnasta kannattaa kysyä
Olimme yhteydessä rakennusvalvontaan, kun talon julkisivuremontti tuli ajankohtaiseksi. Halusimme raikastaa talon yleisilmettä ja rakentaa maalaistaloissa perinteisen kylmän lasiverannan pienen terassin tilalle. Samalla talo myös salaojitettiin.
Kysyimme rakennusvalvonnasta etukäteen, miten asiaan suhtaudutaan, ja saimme nopeasti vastauksen, ettei kyseisiin muutoksiin tarvittu lupaa. Saimme itse päättää talon värin, eikä suunnittelemamme perinteinen kylmä lasiverantakaan ollut ongelma. Ainoa ohje rakennusvalvonnasta oli, että talon pitää sopia maalaismaisemaan.
Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa, jää jokaisen itsensä päätettäväksi. Näkisin, että tarkemmat ohjeet mitä tämä käytännön tasolla tarkoittaa, olisi voinut olla tärkeä tieto. Nyt maallikkona piti vain luottaa siihen, että oma suunnitelma on sitä mikä maalaismaisemaan sopii.
Jos talomme olisi asemakaava-alueella, olisi tilanne voinut olla hyvin toisenlainen. Väljään asutulla alueella on monia etuja myös siinä, että itseään saa toteuttaa vapaammin, ellei kyseessä olisi jokin historiallinen suojelukohde.
Olen kuitenkin oppinut, että rakennusvalvonnasta kannattaa kysyä mieluummin etukäteen kuin arvailla. Siinä voi säästyä monilta harmeilta jälkeenpäin.
Talon vanhasta mummonmökkifiiliksestä halusimme päästä eroon ja saada tilalle jotakin raikasta ja talon arvolle sopivaa. Uusi kylmä veranta tuo ilmeeseen ylimääräisen ripauksen perinteistä maalaistaloa – niin visuaalisesti kuin toimivuudeltaankin.
Vanha talo voi olla yllättävän toimiva
Tuntuu, että tämä talo on rakennettu viisaudella ja arjen toimivuutta ajatellen.
Hormi sijaitsee keskellä taloa, ja siihen on liitetty aikoinaan talon puuhella, pönttöuuni sekä saunan puulämmitteinen vesipata. Ehkä vuosien varrella on opittu, kuinka lämpö ja ilma saadaan kiertämään talossa mahdollisimman luontevasti, kun huoneet johtavat toinen toisiinsa ja lopulta ympyrä sulkeutuu.
Talon kaikki vanhat peiliovet on saatu ilmaiseksi Torin kautta. Osa ovista odottaa vielä kunnostusta.
Ehkäpä juuri siksi ajattelen edelleen, että vanhassa vara parempi.
Se voi vaatia työtä, aikaa ja rahaa. Se voi myös yllättää, haastaa ja joskus ärsyttääkin.
Hyvin rakennettu vanha talo kantaa mukanaan historiaa, tunnelmaa, kerroksellisuutta ja mahdollisuuden jatkaa tarinaa siitä, mihin edelliset asukkaat sen jättivät.
Me emme lopulta ostaneet täydellistä taloa. Ostimme talon, josta voimme tehdä meille täydellisen kodin.
Noora Huuskonen
Sosionomi, yrittäjä ja somevaikuttaja.
Kuvat: Noora Huuskonen.