Helsingin kaupunki omistaa yli 200 huonolle käytölle jäänyttä rakennusta. Osa niistä on suojelukohteita. Muutama on pelastettu purkamiselta kaupunkilaisten ja yhteisöjen tuella.
Vapaasti verkosta ladattavissa olevat Purkamatta paras -näyttelytaulut herättävät osaltaan keskustelua 2010-luvulla kasvaneesta rakennusten purkamisaallosta. Taulu 21 kannustaa etsimään käyttöä vaille jääneille rakennuksille väliaikaiskäyttöä. Esimerkkinä Lapinlahden entinen mielisairaala Helsingin sydämessä.
Purkamatta paras -kampanja on osaltansa herättämässä keskustelua kuluneella vuosikymmenellä kiihtyneestä rakennusten purkamisesta. Parisen vuotta sitten käynnistetyn kampanjan taustavoimina ovat muun muassa Alvar Aalto -säätiö, Suomen Arkkitehtiliitto SAFA ja Rakennustaiteen Seura. Kesäkuussa vuonna 2025 avattiin Arkkitehtuuri- ja designmuseon tiloissa pienimuotoinen aiheeseen liittyvä kiertonäyttely. Näyttelyä varten valmistetut informatiiviset taulut, 25 kpl, ovat siitä lähtien olleet vapaasti tulostettavissa A1-kokoisina.
Näyttelytaulun nro 7 teemana on kuntien ja kuntaomisteisten yhtiöiden tyhjilleen jääneet rakennukset. Taulu on otsikoitu tyyliin ”Kunnat jättävät korjauskelpoisia rakennuksia heitteille”. Monet muutkin näyttelytauluista ovat sisällöltään kriittisiä ja listaavat muun muassa 2000-luvulla purettuja arkkitehtonisesti merkittäviä rakennuksia. Asialle onneksi mukana on myös kannustavia ja opastavia tauluja, miten käyttämättömäksi jääneille rakennuksille voi etsiä uusia käyttötarkoituksia ja lähteä niitä korjaamaan.
Purkamisen taustalla on yleensä talous
Kunnat ja hyvinvointialueet ovat merkittävä rakennusten omistajataho. Julkisen talouden vaikeudet ovat jatkuneet jo pitkään eikä helpotusta ole näköpiirissä. Valtaosa kunnista on väestöltään taantuvia ja ikärakenteeltaan vanhentuvia. Käytännössä tämä tarkoittaa supistuvia verotuloja.
Valtion talous ei sekään kukoista. Näköpiirissä ei ole, että valtio pystyisi lähivuosina juurikaan osallistumaan kunta- ja hyvinvointisektorin lisärahoitukseen, pikemminkin päinvastoin.
Väkiluvultaan vähenevissä kunnissa erilaisia palvelutoimintaan rakennettuja rakennuksia jää väkisinkin vaille käyttötarvetta. Jonkin verran rakennuksia voi lähteä myymään, mutta tunnetusti kiinteistömarkkinat ovat jopa kasvupaikkakunnilla eläneet hiljaiseloa pandemiavuosien jälkeen. Ei siis ihme, että rakennuksia jää tyhjilleen. On myös jotensakin ymmärrettävää, etteivät talousongelmissa painiskelevissa kunnissa välttämättä ole poliittista tahtotilaa laittaa vähiä verotuloja tyhjilleen jääneiden rakennusten edes välttävään ylläpitoon, niiden korjaamisesta puhumattakaan.
Purkamispäätösten taustalla ei yleensä ole jokin epämääräinen kuntapäättäjien ”paha tahto” tai rakennusvihamielisyys. Kysymys on taloudellinen. Enemmän ja enemmän esiintyy myös tilanteita, joissa kunnilla ei ole rahaa edes purkamiseen. Yksinkertaisen omakotitalonkin purkaminen maksaa ammattitaitoisesti teetettynä vähintään kymmenen tuhatta euroa.
Pientalovaltaisen Tapanilan asukasaktiivit ostivat Helsingin kaupungilta tyhjilleen jääneen vanhan kyläkoulun. Pitkälti vapaaehtoisvoimin remontoidusta rakennuksesta on kehkeytynyt vilkas asukastoiminnan keskus. Tapanilan kylätilayhdistyksen puheenjohtaja Mikko Alaja kertoi seminaarissa tammikuun lopulla talon tarinan.
Kansalaisyhteisöjen mahdollisuudet
Tammikuinen lauantai-iltapäivän seminaari Helsingin Olympiastadionin auditoriossa keräsi satamäärin kansalais- ja muita aktiiveja pohtimaan ja oppimaan, miten ruohonjuuritason toiminnalla on mahdollista pelastaa tyhjilleen jääneitä rakennuksia. Alustuksia saatiin johtavilta poliitikoilta, virkakunnalta ja erityisesti rakennusten pelastus- ja uudelleenkäyttöprojekteissa mukana olleilta ”tulisieluilta”. Seminaarin järjestäjinä olivat Helsingin kaupunginosayhdistykset Helka ry sekä Lapinlahden Lähde Oy.
Vaikka Helsingin kaupunki on vauras, ei Helsingilläkään ole pitemmän päälle kiinnostusta pitää taseessaan rakennuksia, joita se ei tarvitse palvelutoimintaansa. Kaupunkiympäristön apulaispormestari Johanna Laisaari viittasi ja tukeutui hiljattain valtuuston hyväksymään kaupunkistrategiaan 2025–2029. Strategia muun muassa painottaa yhteistyötä kolmannen sektorin, yritysten ja kaupunkilaisten kanssa. Toimitiloja varten on yli valtuustokauden ylittävä erillinen toimitilaohjelma.
Arkkitehti, tekniikan tohtori Harri Hautajärvi esitti kysymykseen, miksi kaupunki on myynyt kulttuurihistoriallisesti arvokkaan, Theodor Höijerin suunnitteleman Vallilan ala-asteen rakennuksen yksityiselle taholle, vaikka rakennus jatkaa parhaillaan käynnissä olevan peruskorjauksen jälkeen koulukäytössä. Kaupungin edustajan vastaus oli monipolvinen ja rakentui lähinnä sen varaan, että korjauksesta ja rakennuksen tulevasta käytöstä kaupungin tekemä pitkäikäinen sopimus arvioitiin taloudellisesti edulliseksi ratkaisuksi. Helsinki ei ole liiemmälti turvautunut ns. elinkaarirahoitusmalleihin toimitilahankkeissansa. Nyt on mahdollisuus saada kokemuksia vuokramallin käytöstä perusparannushankkeissa.
Arkkitehti Arvind Ramachandran mainosti vuonna 2023 julkaistua, netistä löytyvää opasta Helsingin historiallisten rakennusten pelastushankkeisiin. Ramachandran työskentelee yksikössä, joka luovuttaa Helsingin kaupungin tiloja erilaisille toimijoille. Kaupunki vuokraa tai myy periaatteessa jatkuvalla syötöllä kohteita, joita voi tarkastella kaupungin sivuilla. Alkuvuodesta 2026 myynnissä olevat tilat -hakusanalla löytyy 33 kohdetta. Joukossa on muun muassa Ravintola Kaivohuone (rakennusvuosi 1838). Myyntiin on myös tulossa merenrantatontilla sijaitseva Kulosaaren kartano, jonka päärakennus on rakennettu 1700-luvulla ja Taka-Töölössä Sibeliuksen puiston vieressä sijaitseva Theodor Höijerin suunnittelema ja suojeltu Villa Bråvalla piharakennuksineen. Kohteet myydään kaupungille tarpeettomina ja julkisilla tarjouskilpailuilla. Päiväkotikäytön jälkeen Villa Bråvalla on ollut tyhjillään. Vaatimattomammista kohteista myyntiin on tulossa Kumpulanlaaksossa sijaitseva Villa Novilla, jota kaupunki kaavaili pitkään myös purkavansa.
Hietsun paviljonkina nykyään tunnettu kohde oli vuosikymmenten ajan Hietaniemen uimarannan pukuhuonerakennuksena. Monen vuoden kädenväännön jälkeen kaupunki luopui rakennuksen purkamisaikeista ja myi huonokuntoiseksi arvioidun kylmän rakennuksen varta vasten perustetulle Töölön kaupunginosat ry:n ja paikallislehti Töölöläisen yleishyödylliselle kiinteistöosakeyhtiölle yhdellä eurolla. Rakennus remontoitiin talkoovoimin ja lainarahalla. Hietsun paviljonki on nykyään vilkas seminaarien, konserttien ja perhetapahtumien keskus. Helsingin rakennuslautakunta myönsi hankkeelle vuoden 2014 Rakentamisen Ruusu -kunniamaininnan.
Waseniuksen suvun huvila Helsingin Vanhassakaupungissa siirtyi kaupungin omistukseen jo ennen talvisotaa. Huvilan jäätyä tyhjilleen lähti kaupunki 2010-luvulla muuttamaan asemakaavaa, jotta rakennus olisi voitu myydä vapailla markkinoilla yksityiseen käyttöön. Huvilaan kuuluva laaja ja arvokas puutarhaharrastajien alue oli myös uhanalainen. Asukasvastarinta tuotti tulosta ja huvila saatiin joukkorahoituskampanjan avittamana pelastettua. Hyötykasviyhdistys ry huolehtii pieteetillä huvilan ja sen puutarhan ylläpidosta ja järjestää alueella suosittuja puutarha-alan kursseja.
Toteutuneita onnistumisia
Tapanilan kylätilayhdistyksen puheenjohtaja Mikko Alaja esitteli vuodesta 2018 lähtien asukastilana olleen Tapanilan koulun nykyistä toimintaa. Koulukäytön loputtua vuonna 2014 heräsi tapanilalaisissa kiinnostusta mahdollistaa tiloissa omaehtoista ja yhteisöllistä asukastoimintaa. Kaupunki määritteli rakennuksen hinnaksi 50000 euroa, millä hinnalla kauppa tehtiin Kylätilayhdistyksen kanssa. Korjauksiin on mennyt tähän mennessä arviolta 200000 euroa. Summassa ei ole mukana talkootyön osuus. Kylätilassa järjestetään kursseja, kulttuuritapahtumia, kylätapahtumia, perhejuhlia ja erilaista senioritoimintaa. Tiloja myös vuokrataan työ- ja kokouskäyttöön, mikä tuo pientä tulovirtaa. Mikko Alajan viesti kaupungille oli, että yhteisöön sijoittaminen on kaupungin kannalta mitä kannattavinta toimintaa. Pienillä panostuksilla luodaan kaupunginosaidentiteettiä, vahvistetaan osallisuutta ja estetään syrjäytymistä.
Valtio-opin tutkija, dosentti Markku Koivusalo on Hietsun paviljongin toiminnanjohtaja. Hietaniemen uimarannan puisen pukuhuonerakennuksen kohtalo oli 2000-luvulla vaakalaudalla. Rakennuksen väitettiin olevan huonokuntoinen ja estävän uimarannan kehityshankkeita, kuten uuden nykyaikaisemman kahvila-ravintolarakennuksen toimintaa. Paviljonkirakennuksen suunnitteli Helsingin kaupunginarkkitehti Gunnar Taucher 1929, ja sitä laajennettiin vuonna 1939. Paviljongin purkuhanke eteni poliittiseen käsittelyyn, missä se lopulta kaatui. Kaupunki möi paviljongin kiinteistöosakeyhtiö Töölön Kylätalolle yhdellä eurolla. Kiinteistöosakeyhtiön toteuttama noin miljoonaa euroa maksanut remontti valmistui vuonna 2015. Rakennuslautakunta myönsi vuoden 2014 Rakentamisen Ruusu -kunniamaininnan hankkeelle, jonka pääsuunnittelijana toimi arkkitehti, tekniikan tohtori Heikki Kukkonen (1945–2025). Paviljonkirakennuksessa on kaksi ympärivuotista kokoontumistilaa, joista suuremmassa on 160 asiakaspaikkaa ja pienemmässä 40. Lisäksi on 9 vuokrattavaa työhuonetta. Rakennus on osoittautunut akustiikaltaan erinomaiseksi ja se on palkittu valtion toimesta konserttitalona.
Markku Koivusalo tiivisti kokemukset asukaslähtöisistä hankkeista kolmeen vaiheeseen: alku ja toiminta; toteutus ja rahoituksen hankkiminen; ylläpito ja sitoutuminen. Omaehtoisuutta kuvastaa vapaus itsenäiseen ilmaisuun, mikä toimii käyttövoimana. Juoksevaa tulovirtaa tarvitaan: Hietsun kylätalon kuukausittaiset menot lainanlyhennyksineen, korkoineen ja ylläpitoineen ovat noin 10000 euroa kuukaudessa.
Stadin Friidu -tunnustuksen vuonna 2024 saanut, valtakunnallisen Hyötykasviyhdistyksen aktiivi Riitta Korhonen kertoi Helsingin vuoden 2023 opasjulkaisussa esitellystä toisesta inspiroivasta projektista, Annalan huvilasta. Helsingin Vanhassakaupungissa sijaitseva, tiettävästi Helsingin vanhin säilynyt huvila, joka oli ollut Waseniuksen suvun hallinnassa kolme sukupolvea, oli siirtynyt 1930-luvun lopulla kaupungille ja jäänyt tyhjilleen vuonna 2012. Kaupunki korjautti vuotavan katon ja lähti rakennusta kauppaamaan. Asemakaavassa vuodelta 2003 rakennus oli määritelty puutarhakulttuuria palvelevaksi yleiseksi rakennukseksi. Jotta rakennus olisi voitu myydä myös yksityiselle taholle käynnisti kaupunki asemakaavan muutoshankkeen, jota vastustamaan kerättiin 5000 allekirjoittajan adressi. Annalan kaupat tehtiin vuoden 2017 lopussa 100000 euron kauppahintaan. Varojen keräämistä, toiminnan kehittämistä ja huvilan korjausta varten perustettiin Kiinteistö Oy Pro Anneberg. Kiinteistöosakeyhtiön osakekanta on kokonaan Hyötykasviyhdistys ry:n omistama.
Molempia onnistuneita hankkeita yhdistävät rahoitukselliset ongelmat. Vaikka kaupunki oli varannut Hietsun paviljongin purkamiseen 95000 euroa, ei paviljongin kunnostamiseen saatu kaupungilta euroakaan. Korjauskustannuksia varten piti ottaa korkeakorkoista lainaa, jota takasivat yksityiset henkilöt. Annalan kohdalla pelastuksena oli onnistunut joukkorahoituskampanja. Pikkuhiljaa on poliittisella taholla herätty vastaavantyyppisten yhteisöllisten hankkeiden rahoitusongelmiin. Parhaillaan on käsittelyssä kaupunginvaltuutettu Tuomas Rantasen valtuustoaloite, jossa kaupunki ottaisi, samaan tapaan kuin monissa urheilurakennushankkeissa, takausvastuuta.
Kumpulanlaaksossa sijaitseva, pari vuotta sitten valmistuneen raitiotielinjan 13 varrella rapistuva Villa Novilla on jälleen kerran Helsingin poliitikkojen työpöydällä. Vuodesta 2017 tyhjillään olleen hirsitalon kohtalo saattaa ratketa kevään 2026 aikana.
Netistä ladattavissa olevan Helsingin kaupungin julkaisun Kaupunkilaisten käsikirja Helsingin historiallisten rakennusten pelastushankkeisiin kansikuva.
Yksinäisyyttä torjumaan
Helsingin kokoisissa kaupungeissa asukkaiden yksinäisyys on tavallista. Tutkija Sanna Tirkkonen tarkasteli yksinäisyyttä sosiaalisena ja poliittisena ilmiönä. Rakennettu ympäristö luo olosuhteita yksinäisyydelle siinä kuin yleinen yhteiskunnallinen ilmapiiri, jossa individualismi korostuu. Viime aikojen kansainvälisessä akateemisessa tutkimuksessa on myös tarkasteltu tiloja, jotka on alun perin suunniteltu toiminnoille, joita ei sitten kukaan käytä. Asukkaiden kylätalot voivat toimia monin eri tavoin alueen ja sen asukkaiden voimaannuttajina. Olennaista on, että kylätalotyyppisiin tiloihin voi tulla omana itsenään, ilman erityisempää vaadetta aktiivisuudesta.
Lapinlahden Lähde Oy:n toimintamallia valotti yhtiön toimitusjohtaja Ville Pellinen. Rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti erityisen arvokkaan, Euroopan vanhimpiin kuuluneen mielisairaalan lopetettua toimintansa vuonna 2008 jäivät tilat moneksi vuodeksi vaille mitään käyttöä. Carl Ludvig Engelin suunnittelema päärakennus valmistui vuonna 1841. Päärakennus ja lukuisat sivurakennukset suojeltiin lain turvin vuonna 1994. Lapinlahden Lähde Oy toteuttaa yhteiskunnallista yrittäjyysmallia ja avointa verkostokehittämistä yhteistyössä MIELI ry:n kanssa. Lähteellä on satoja vuokralaisia, jolloin toiminta ei ole riskillisesti sidoksissa yhteen isoon toimijaan. Vaikka rakennuksissa on tehty pieniä ylläpitoluonteisia korjauksia, on peruskorjaus väistämättä edessä. Kaupunki omistajana ei ole pitänyt mitään kiirettä, ja muutama vuosi sitten vaihtoehtona oli myös sairaalakiinteistön myyminen tai vuokraaminen sekä viisikerroksisen hotellin rakentaminen. Neljä vuotta sitten kaupunki päätti luopua alueen uudisrakentamisesta.
Taiteen akateemikko, arkkitehti Mona Schalin kertoi Ruotsissa 1990-luvulla kehitetystä Hallandmodellen-toimintatavasta. Toimintamallissa yhdistetään rakennusalaa ja kulttuuriympäristöä edistämään työttömäksi jääneiden rakennusalan työntekijöiden kouluttautumista perinteisiin rakennustekniikoihin. Vanhojen ja usein arvorakennusten korjaaminen ja saaminen uudelleen käyttöön edellyttää ammattitaitoa. Valvovien viranomaisten voimavarat ovat riittämättömät. Suurilla insinööritoimistoilla on taipumusta päätyä suosittelemaan laajoja korjauksia, vaikka usein vähempikin riittäisi. Seminaarissa esillä olleet tapausesimerkit antoivat tästä osviittaa. Kaupungin kustannusarviot asukkaiden ja järjestöjen korjaamista rakennuksista olivat usein moninkertaiset, vaikka talkootöiden osuus puhdistettaisiin pois.
Seminaarin tavoitteena oli osoittaa, että asukkaiden ja tässä tapauksessa Helsingin kaupungin yhteistyöllä on löydetty, ja löydettävissä, ratkaisuja, joissa kaupungille tarpeettomiksi jääneitä rakennuksia on voitu kunnostaa asukkaiden ja muiden toimijoiden yhteisiksi olohuoneiksi. Asukasaktiiveilta vaaditaan uhrauksia. Toivottavaa olisi, että julkinen sektori näkisi laajemmin ne hyödyt, joita pienilläkin tuilla asukkaiden omaehtoiseen toimintaan voidaan saada aikaan.
Lauri Jääskeläinen
Varatuomari, valtiotieteiden maisteri.
Kuvat: Lauri Jääskeläinen.