Osana rakennetun ympäristön sosialistista modernismia kartoittavaa tutkimushanketta saatiin vuonna 2023 päätökseen Baltian maita koskeva osio. Verkkoaineiston ohella tulokset on koottu painettuun teokseen Socialist Modernism in the Baltic Countries.
Kymmenen vuotta kestäneessä hankkeessa selvitettiin entisen itäblokin alueen arkkitehtuuria ja rakennettua ympäristöä vuosilta 1955–1991. Hankkeessa keskityttiin dokumentointiin, analysointiin ja kulttuurihistoriallisesti merkittävien kohteiden luettelointiin. Vaikka kysymys on lähimenneisyydestä, on siitä huomattava osa jo tuhoutunut tai tuhoutumassa rakennusten puutteellisen kunnossapidon myötä. Aihe on kiinnostanut alan tutkijoita laajalti. B.A.C.U. Association on muodostanut alustan SocHeritage, johon kerätään tutkijoiden aineistoa sosialistisen kauden arkkitehtuurin ja taiteen perinnöstä. Hanketta tukee ICOMOS-järjestön kansainvälinen tieteellinen komitea (ICOMOS ISC20C).
Vuosi 1955 merkitsi käännekohtaa. Neuvostoliiton Kommunistisen puolueen keskuskomitea torjui ”hyödyttömät tyylilliset elementit” arkkitehtuurissa. Stalinistinen sosialistinen realismi sai luvan väistyä itäblokin alueella. Vuoden 1991 joulukuussa Neuvostoliitto hajosi. Baltian maat olivat itsenäistyneet jo sitä ennen.
Teoksen lyhyissä asiantuntija-artikkeleissa käsitellään kunkin Baltian maan sosialismin kauden arkkitehtuurin piirteitä. Neuvostoliiton miehittämät Viro, Latvia ja Liettua muodostivat oman ryhmänsä. Yhteistä oli teollisuuden kehittäminen, maatalouden kollektivisointi ja urbanisaatio. Asuntotuotanto perustui elementtirakentamiseen. Mutta erojakin löytyi. Liettua profiloitui hakemalla innoitusta sotien välillä maassa kukoistaneesta modernismista. Liettuassa syntyi sosialisminkin kaudella monipuolista ja osin individualistista arkkitehtuuria. Liettualaiset arkkitehdit saivat Neuvostoliiton sisällä lukuisia palkintoja ekspressiivisillä modernistisilla kohteilla. Latviassa huomio kiinnittyi pääkaupunki Riian kehittämiseen uudella yleiskaavalla. Latvialaiset halusivat kunnioittaa ruraalin ja kansanomaisen arkkitehtuurin traditiota, vaikka olosuhteet pakottivat suosimaan rationaalista ja kustannustehokasta rakentamista.
Myös Tallinnaa kehitettiin uuden yleiskaavan turvin. Viron betonielementtien tuotantomäärä kaksikymmentäviisikertaistui vuodesta 1955 vuoteen 1963. Viron arkkitehdit pystyivät seuraamaan pohjoismaisia virtauksia. Virolaiset olivat kiinnostuneita Suomesta ja suomalaisesta modernismista, joka edusti muihin Pohjoismaihin verrattuna erityisen introverttia ja coolia arkkitehtuuria. 1970-luvun puolenvälin jälkeen ryhtyi nuori arkkitehtipolvi kritisoimaan vallalla ollutta anonyymiä ja standardisoitua ympäristöä, mukaan luettuna siihen liitetty modernismin etiikka. Moskovan vuoden 1980 kesäolympialaisten purjehdusregatta Tallinnassa tuotti paitsi olympialaisia varten rakennetun Piritan purjehduskeskuksen lukuisia muita julkisia rakennuksia, joukossa valtava V. I. Leninille omistettu Kulttuuri- ja urheilupalatsi meren ylle nousevine massiivisine, Meksikon maya-porraspyramidit mieleen tuovine betoniportaikkoineen. Linnahallina sittemmin tunnettu kompleksi on nykyään suljettu ja sään armoilla.
Kirjassa esitellään rakennusryhmittäin edustava valikoima vielä olemassa olevia sosialistisen kauden rakennuksia. Monet kohteista ovat jääneet vaille käyttöä ja rapistuvat vauhdilla. Jotkut rakennuksista ovat löytäneet kokonaan uuden käyttötarkoituksen. Latvian Kommunistisen puolueen keskuskomitean rakennus toimii nykyään Kauppakamarina. Teoksessa tuodaan esiin myös arkkitehtuuriin kytkettyä taidetta. Sosialistissa maissa kehittyi erityinen seinämaalausten ja mosaiikkitaiteen perinne. Sisätiloissa ne ovat säilyneet hyvin.
Teoksen artikkeleissa tuodaan esiin huoli sosialismin kauden usein omalaatuisen ja läntisestä maailmasta poikkeavan arkkitehtuurin säilymisestä. Monia aikakauden arvokohteita on surutta purettu. Kaupunkien ulkopuolella väestö ikääntyy ja vähenee, eikä kollektiivitilojen rakennuksille ole helppo löytää käyttöä. Toisaalta löytyy myös onnistuneita esimerkkejä restauroiduista kohteista, sekä kaupungeista että maaseudulta. Korjauskohteissa ongelmana on rakennusten huono energiatehokkuus. Energia oli sosialismin kaudella halpaa, toisin kuin nykyään.
Kirjan julkaisemisesta on vastannut Bukarestissa toimiva Birou Pentru Artă Şi Cercetare Urbană (B.A.C.U.). Kuvina esiteltyjä kohteita on yhteensä 130. Tekstit ovat ranskaksi ja englanniksi.
Lauri Jääskeläinen
Varatuomari, valtiotieteiden maisteri.
Le Modernisme Socialiste dans les Pays baltiques. Socialist Modernism in the Baltic Countries. Toim. Dumitru Rusu – Alla Rusu – Tamara Nesterov. B.A.C.U. Bucureşti 2023. www.socialistmodernism.com