Rakennusvalvontojen toiminta nousee säännöllisen epäsäännöllisesti eri medioiden otsikoihin. Yhteiskunnassamme vallitsevan trendin mukaisesti julkaistujen artikkelien johtoajatuksena vaikuttaa yleisesti ottaen olevan ”mitä raflaavampi, sitä parempi”. Rakennustarkastusyhdistys RTY ry. haluaa tuoda rakentavasti esiin toisen näkökulman asiaan.
Artikkeli on julkaistu Rakennuslehdessä 24.8.2026.
Rakennusvalvonnan tehtävänä on osaltaan valvoa, että rakentamisen kaikissa vaiheissa noudatetaan voimassa olevia, rakentamista koskevia lakeja, asetuksia ja määräyksiä, mutta myös ohjata ja neuvoa rakennushankkeen osapuolia hankkeen toteutuksessa. Juridisesti sitovan sääntelyn tarkoituksena taas on varmistaa, että rakennus ja rakennettu ympäristö muodostavat turvallisen, terveellisen ja kaikille asukkaille viihtyisän ympäristön.
Yleisen edun puolueeton valvoja
Rakennusvalvonta valvoo tämän tavoitteen toteutumista lähtökohtaisesti yleisen edun näkökulmasta. Yleisen edun näkökulma saattaa toisinaan tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vaikka yksittäisessä rakennushankkeessa kaikki asiaan liittyvät naapurit puoltavat hanketta, rakennusvalvonta saattaa asettaa hankkeen toteuttamiselle lisävaatimuksia. Rakennusvalvonta on se taho, joka valvoo esimerkiksi kuntalaisten, myös tulevien kuntalaisten, etua rakennetun ympäristön viihtyisyyden toteutumisessa. Hankkeen toteuttajalla on tyypillisesti omat edunvalvojansa (suunnittelijat ja työnjohtajat).
Suunnittelija tai käytännön rakentaja työmaalla on usein hankkeeseen ryhtyvän eli rakennuttajan palkkalistoilla, mikä saattaa aiheuttaa painetta ainoastaan palkanmaksajaa hyödyttäviin ratkaisuihin. Tällöin on koko yhteisön kannalta hyödyllistä, että hankkeen vaikutuksia ympäristöön sekä yleiseen ja yksityiseen etuun arvioi joku täysin ulkopuolinen taho, jolla ei ole sidonnaisuuksia asianosaisiin.
Verrattuna moneen muuhun maahan puolueeton viranomaisvalvonta on ollut suomalaisen yhteiskunnan vahvuus, mistä kannattaa edelleen pitää kiinni.
Luvittaminenkin on yhteistyötä
Rakennusvalvontojen viranhaltijat toimivat virkavastuulla, mikä asettaa toiminnalle tietyt raamit. Yksittäisen päätöksen tekevä viranhaltija vastaa henkilökohtaisesti siitä, että hänen tekemänsä päätös on sitä koskevien lakien, asetusten ja määräysten mukainen.
Tyypillisesti työnantajalla on ensisijainen vastuu työntekijänsä toiminnasta. Asetelma on siis viranhaltijoiden kohdalla päinvastainen. Kenties nykyisen yhteiskuntamme syyllisten etsimistä korostava ilmapiiri on vaikuttanut myös siihen, että viranhaltijat ovat takavuosia varovaisempia päätösharkinnassaan.
Rakentaminen on kuitenkin myös lupamenettelyn osalta yhteistyötä, jossa pöydän molemmin puolin tulisi kyetä asettumaan toisen asemaan. Viranhaltijat eivät hankaloita hankkeita omien mieltymystensä perusteella, vaan vaatimusten taustalla ovat määräykset, suositukset ja ohjeet. Jos suunnitelmat on viimeistelty huolellisesti ja ne täyttävät laeissa ja asetuksissa asetetut vaatimukset, täydennyksiä ei pyydetä.
Rakennustarkastusyhdistyksen mielestä lupamenettelyn on oltava sujuvaa myös asiakkaan näkökulmasta. Suomen pääsuunnittelijat ja rakentamisluvituksen edistäjät SPRE ry. on toivonut kevyempää lupamenettelyä pienille hankkeille (Rakennuslehti 26.6.2026). Tätä kannattaisi RTY:nkin mielestä tarkemmin tutkia.
Toisaalta rakennushankkeeseen ryhtyvien, suunnittelijoiden ja työmaan työnjohtajien tulisi pystyä näkemään se hyöty, jonka rakennusvalvonta tuottaa rakentamiseen. Kuinka moni meistä oikeasti haluaisi yhteiskunnan, jossa kukaan ei valvo yleistä etua ja sitä, että yhdessä luotuja sääntöjä noudatetaan?
Yhteiset toimintatavat
Rakennustyömaiden viranomaisvalvonnassa noudatetaan ns. suhteutettua valvontaa. Valvonnan laajuuteen vaikuttavat rakentamishankkeen vaativuuden lisäksi myös hankkeen suunnittelusta ja toteuttamisesta vastaavien henkilöiden asiantuntemus ja ammattitaito. Asiantuntemuksen arviointi perustuu henkilön koulutukseen ja kokemukseen.
Ammattitaito ja sen puutteet havaitaan monesti valvontatyössä. Kun hankkeessa on paljon ammattitaitoa, valvonnan määrää voidaan vähentää. Esimerkiksi kun työmaan vastaava työnjohtaja on aiemmissa hankkeissaan hoitanut tehtävänsä asianmukaisesti, voi viranomaisvalvontaa tekevä viranhaltija oman kokemuksensa perusteella suhteuttaa valvontaansa eli tässä tapauksessa valvoa työmaata vähemmän.
Samantyyppisen toimintatavan saaminen rakentamiseen jo luvanhakuvaiheessa sujuvoittaisi lupaprosessia huomattavasti. Tämä vaatisi työtä molemmilta; sekä rakennusvalvonnalta että rakentamishankkeen osapuolilta. Rakennusvalvonnan tulisi mm. huolehtia, että ennakkoneuvotteluissa sovituista asioista pidetään kiinni, eikä lisäselvityksiä pyydetä vain varmuuden vuoksi. Rakennushankkeeseen ryhtyvän ja suunnittelijan tulisi varmistaa, että hankkeessa noudatetaan sitä koskevia määräyksiä tai vaihtoehtoisesti kertoa poikkeukset perusteluineen.
Suunnittelijoiden tulisi mm. huolehtia, että suunnitelmissa asiat olisivat kerralla oikein, eikä rakennusvalvonnan tarvitsisi hankkeesta toiseen löytää suunnitelmista samoja puutteita kuin kyseisen suunnittelijan aiempien hankkeiden suunnitelmissa.
Tällaisen toimintatavan saavuttaminen vaatii kaikilta osapuolilta sitoutumista, työtä ja ehkä jopa omalta mukavuusalueelta poistumista. Mahdotonta se ei ole, mutta olemmeko kaikki valmiita siihen? Olisiko nyt oikea hetki ottaa haaste vastaan?
Leena Salmelainen
Puheenjohtaja, Rakennustarkastusyhdistys RTY.
Valvontajohtaja, Turun kaupunki.