Elettiin iloista ysäriä. Oli joulukuinen perjantaiaamu ja tarkastajalla kauhea kankkunen. Edellisenä iltana oli vietetty kerrostalon harjannostajaisia. Tänä päivänä joutuisi viralta pantavaksi, jos riekkuisi rakennusliikkeen piikkiin yömyöhään. Oliko ennen kaikki paremmin, on tulkintakysymys.
Pomo käskytti tarkastajaa, että iltapäivällä on mentävä tarkastamaan päiväkotia. Siellä kuulemma haisee pahalle. Olisiko kosteusongelmia tai jotain muuta? Tarkastaja mumisi itsekseen, että kiusallaan käskyttää väsynyttä miestä. Pomo kun ei ollut itse ollut saanut kutsua juhlaan. Mieluisampi käsky olisi ollut vaikkapa mennä tekemään pohjakatselmusta raikkaaseen ilmaan.
No, mentävä oli. Tarkastaja jo hieman toipuneena kurvasi päiväkodin pihaan. Oli hän jo ennalta tarkistanut, että lupien mukaan osoitteessa ei ollut päiväkotia vaan 60-luvulla rakennettu suurehko omakotitalo. Tarkastaja tutkaili rakennusta, piha-aluetta sekä ympäristöä. Rakennus oli tasakattoinen, suurine ikkunoineen, kattoikkunoineen, uima-altaineen ja muine heikkouksineen. Lattia miltei maantasossa, ja ympäristön rakennukset olivat lähinnä rintamamiestaloja. Korvien väliin piirtyi uhkakuvia jo pelkän ulkopuolisen tarkastelun pohjalta.
Tarkastaja veti happea ja uskaltautui sisään. Tädit ja Teletapit ottivat tulijan vastaan sekavissa tunnelmissa. Kun tarkastaja kyseli syytä moiseen, hänelle kerrottiin, että pukki oli joutunut hirvikolariin. Kuulemma hirveltä, porolta ja pukilta oli katkennut koipi ja reeltä jalas. Parratkin olivat vereentyneet.
Reki oli viety Korvatunturille korjattavaksi.
Huolimatta pettyneestä tunnelmasta, tarkastaja koetti toimittaa virkatehtäväänsä ja alkoi nuuskia ilmaa.
Katsellessaan surevaa lapsikatrasta ja hätääntyneitä tätejä, tarkastaja lopetti kuitenkin tutkimuksensa lyhyeen. Eikä hennonnut ilmoittaa, että rakennus tulisi laittaa käyttökieltoon välittömästi. Tyytyi toteamaan, että rakennusvalvonta ottaa yhteyttä rakennuksen omistajaan.
Tarkastajan tehdessä poislähtöä häneltä kysyttiin, että sattuisiko tarkastajalla olemaan tietoa varapukista. ”No, itse asiassa minulla olisi pukin kamppeet takapaksissa. Voisin yrittää tuurata”.
Pian kuuluikin koputusta ulko-ovelta. PUKKI TULI!
Miltei kaikki lapset uskaltautuivat pukin syliin. Lahjat jaettiin. Oli Lego-autoja, hämähäkkimies, poneja, Luffy-koiria, baby-born kehto, Cindejä, Nikko-autoja, Mega-mäniä, rannekello, Turtles-maailma, bussiauto ja paljon, paljon muuta. Ja pukilla oli hiki. Sitten laulettiin loppulaulu, ja pukki toivotettiin tervetulleeksi taas seuraavaksi jouluksi.
Pukkikin sai lahjan lapsilta ja tarhan tädeiltä: Hienoon puulaatikkoon pakatun pullon Savon Wiinaa. Laatikko on edelleen avaamatta. Ja kuinkas sattuikaan, kun tarkastaja lähti ajelemaan konttoria kohti, radiosta kuului Juha ”Watt” Vainion laulu: ”Kauhea…”
Sittemmin rakennuspaikan haltija haki rakennuslupaa muutostyölle, mutta luopui hankkeesta, koska korjauskustannukset nousivat liian korkeiksi. Hanke olisi vaatinut myös vähintään poikkeamisluvan asemakaavamääräyksestä. Sittemmin rakennus purettiin ja tilalle rakennettiin rintamamiestyyppinen omakotitalo, joka sopeutuu hienosti ympäristöön.
Kuvattu tapahtuma ajoittui rakennuslain ja -asetuksen ajalle. Silloin rakennusasetuksen 50 §:n mukaan rakennuksen oleellinen käyttötarkoituksen muutos edellytti rakennusluvan hakemista. Tässä tapauksessa lupakynnys ylittyi selvästi. Aina ei näin suinkaan ole. Maankäyttö- ja rakennuslain 125 §:n mukaan edellytetään myös rakennuslupaa, jos työllä voi olla vaikutusta rakennuksen käyttäjien turvallisuuteen ja terveydellisiin oloihin. Tämä antaa työkaluja rakennusvalvonnalle, vaikkei rakennuksen käyttötarkoitus oleellisesti muuttuisikaan. Toivottavasti tuleva rakentamislaki antaa lisää selkeyttä tähänkin asiaan.
Kerrottu tositarina osoittaa, että rakennusvalvonnalla on monipuolista osaamista ja tilannetajua, jopa tunteita. Sormi ei hevillä mene suuhun. Poikkeuksellisen vaativan pätevyystason tehtävät, kuten esimerkiksi valepukkina toimiminen, hoidetaan helposti omana työnä. Siihen vain harvat pystyvät!
Raikasta joulua toivoo Tarkastaja-pukki