Menu
Onko ihmiskunta ajamassa itseään kohti perikatoa, kysyttiin Alvar Aalto -symposiumissa 22.–23.8.2024. Jyväskylässä oltiin painavien kysymysten äärellä.
Meritoituneen ilmastotutkijan ja -vaikuttajan Hans Schellnhuberin mukaan aikaa suunnan muuttamiseen vielä on, muttei loputtomiin.
Ohjelma Alvar Aallon suunnittelemassa Jyväskylän yliopiston päärakennuksessa oli rakennettu kolmen pääteeman ympärille. Arkkitehtuurin kysymykset jäivät tällä kertaa alisteisiksi ympäristöön ja resursseihin liittyville teemoille. Toisaalta, useammassakin puheenvuorossa nivottiin rakennetun ympäristön ja rakennusten kauneus osaksi maapallon selviytymisstrategiaa. Yksin arkkitehtien voimin ei ilmastonmuutoksen kierrettä kuitenkaan pystytä ratkaisemaan. Tarvitaan tieteentekijöitä, avarakatseisia ja osaavia poliittisia päättäjiä sekä toimivaa kansalaisyhteiskuntaa.
Ympäristö
Professori Matti Kuittisen luotsaamana keskityttiin ensimmäisenä päivänä ympäristöön ja sen hälyttävään tilaan. Hans Joachim Schellnhuber oli perustamassa Potsdamin Ilmastovaikutuksen Instituuttia ja toimi sen johtajana vuodesta 1992. Tätä nykyä hän on pääjohtaja kansainvälisessä, Itävaltaa tukikohtanaan pitävässä järjestössä IIASA, joka tutkii ja analysoi komplekseja soveltavan systeemin kysymyksiä.
Schellnhuber on myös ollut alullepanija New European Bauhaus -liikkeessä. Schellnhuberin resepti maapallon tilan parantamiseksi oli yksinkertainen: metsien istuttaminen. Rakentamisessa tulee siirtyä voittopuolisesti puun käyttöön. Olemassa olevaa rakennettua ympäristöä ja rakennuksia ei ole varaa menettää. Niitä pitää korjata. Materiaaleissa tulee suosia hiilinegatiivisia ratkaisuja.
Liverpoolin yliopiston Arkkitehtuurin historian tutkimuslaitoksen johtaja Barnabas Calder on tutkinut rakentamisen kytköksiä energiaan esihistoriallisesta ajasta nykypäivään. Calder osoitti vakuuttavan tuntuisesti, kuinka energialla ja sillä, miten energiaa on tuotettu, on ollut kautta historian ratkaiseva vaikutus arkkitehtuurin sisältöön. ”Form follows Fuel” -maksiimi tiivisti hänen sanottavansa. Ilman hiilen avulla tuotettua ylimääräistä energiaa ei nykyisen kaltainen rakentamisen tapa olisi voinut koskaan kehittyä.
Suomessa vallalla ollut puurakentaminen väistyi kaupungeissa sen jälkeen, kun jäänmurtajien avulla oli mahdollisuus ympärivuotiseen hiilen tuontiin Englannista. Modernistinen arkkitehtuuri suurine ikkunoineen ja keskuslämmityksineen pystyi kehittymään halpenevan energian turvin. Alvar Aalto sen enempää kuin muut ensimmäisen maailmansodan jälkeiset arkkitehtuurin uudistajat eivät voineet tietää, mihin fossiilisten polttoaineiden kanssa vielä ajauduttaisiin. Kiinnostavasti Calder toi esiin, kuinka hänen ensimmäinen arkkitehtuurikirjansa käsitteli betonirakentamisen ja brutalismin kauneutta.
Nomadien, kuten saamelaisten ja inuiittien, arkkitehtuuri on ollut vuosituhansien ajan ympäristöönsä sovitettua ja perustunut käytettävissä olevaan rajalliseen energiaan. Ihmiskunta on toisin sanoen oppivainen. Tilanne ei ole menetetty. Kulttuurimuutos on kuitenkin välttämätön.
MoMa:n yhteyteen konstruoitu väliaikainen avoin tila, joka rakennettiin bioperäisillä ”myseelitiilillä”.
Materiaalit
Rakentaminen on suurimpia yksittäisiä maapallon voimavarojen käyttäjiä. Professori David Benjamin kertoi tuloksista, joita on saatu New Yorkin Columbian tutkijakoulussa GSAPP, Graduate School of Architecture, Planning and Preservation. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on rakentamisen materiaaleja pakko kehittää kohti hiilinegatiivisuutta.
Maapallon väkiluvun kasvu erityisesti Afrikassa ja osin Aasiassa lisää rakennettua pinta-alaa, joka arvioiden mukaan tuplaantuu parin seuraavan vuosikymmenen aikana. Benjamin, samoin kuin samaan aikaan Lontoossa Ehab Sayed työryhmineen, on kokeillut ja edistänyt maatalouden ylijäämävirroista työstettävää bioperäistä tiiltä, ”mycelium brick”. Kysymyksessä on eräänlainen maanalainen sienirihmasto, jota voidaan prosessoida ja rihmasto muuntuu kuivuessaan kosteuden ja tulenkestäväksi materiaaliksi.
Esimerkiksi IKEA on jo käyttänyt myseeliä korvaamaan polystyreeniä. Myseeli on myös käytettävissä erilaisina komposiitteina. Benjamin esitteli väliaikaista konstruktiota, jonka Benjamin opiskelijoineen toteutti myseelistä yhteistyössä New Yorkin Modernin Taiteen Museon MoMa:n kanssa vuonna 2014. Molemmat puhujat korostivat tarvetta kiirehtiä uusien ratkaisujen saamiseksi markkinoille. Loputtomiin ei ole aikaa. Riittää, että ilmastohyödylliset materiaalit ovat riittävän hyviä.
Samaa sanomaa toi esiin Materialisting-yhtiön toimitusjohtaja, sisustusarkkitehti Hilda Rantanen. Rakentamisessa jokainen valinta vaikuttaa lopputulokseen. Luonnon opit on syytä nostaa uudelleen kunniaan. Liiallista monimutkaisuutta on syytä välttää. Esimerkiksi big datan avulla kerättävä valtava tietoaineisto eri materiaaleista ja niiden ominaisuuksista jää projekteissa yleensä liiallisen runsautensa takia hyödyntämättä. Mittareita ehdottomasti tarvitaan, mutta mittaamisen tulee olla riittävän yksinkertaista ja ymmärrettävää.
Helena Mattssonille arkkitehtuuri ja politiikka kietoutuvat tiiviisti yhteen.
Arkkitehtuuri
Helena Mattsson toimii arkkitehtuurihistorian ja teorian professorina Tukholmassa. Hän toi esiin arkkitehtuurin tiiviit kytkökset politiikkaan ja rakentamisen normeihin. Huolta aiheuttavat yhteiskunnan polarisaatio, demokratian heikkeneminen ja ihmisoikeuksien rapautuminen. Uusliberalismin ideologinen voittokulku läntisessä maailmassa on edistänyt deregulaatiota. Valtion ohjaava rooli asuntopolitiikassa on Ruotsissa kokenut täyskäännöksen.
Folkhemmet-ideologiaa ei enää käytännössä ole. Yhtenä esimerkkinä Mattsson esitteli käynnissä olevaa pelastusoperaatiota, jossa monta vuotta käyttämättömänä olleen, Lundin Teknillisen Korkeakoulun yhteydessä toimineen yksi yhteen koelaboratorion vuosikymmenten ajan kertynyttä arvokasta aineistoa yritetään pelastaa. Laboratoriossa testattiin varta vasten konstruoiduilla, todelliseen mittakaavaan toteutetuilla malleilla asuntojen toimivuutta, kalusteiden mitoitusta ja käyttökelpoisuutta.
Suomalainen uudempi arkkitehtuuri esittäytyi Studio Puiston ja ALA Arkkitehtien toimesta. ALA Arkkitehtien kolmikko, Antti Nousjoki, Samuli Woolston ja Juho Grönholm korostivat yhteistyön merkitystä, kun he hakevat toimivaa tasapainoa kauneuden ja kestävyyden kanssa.
Yhteiskunnan ja kansalaisten oikeutetut toiveet kauniista rakennetusta ympäristöstä on lähtökohta aikaa kestävälle arkkitehtuurille. Loistava esimerkki tästä on Helsingin Oodi-kirjasto.
Studio Puiston enimmäkseen muualle kuin Suomeen toteutettuja kohteita esittelivät Emma Johansson ja Willem van Bolderen. Monet kohteista liittyvät matkailuun. Toimiston lähtökohtana on alusta saakka ollut suunnittelun kytkeytyminen kohteen paikallisiin erityispiirteisiin. Ekologiset ratkaisut ovat keskiössä. Näin oli jo kansainvälistä tunnettuutta saaneessa Niemenharjun Matkailukeskuksessa ja taukopaikassa Pihtiputaalla.
Vuoden 2017 Puupalkinnon saanut Niemenharjun huoltoasema on mainittu maailman kauneimpana huoltoasemana.
Osa Alvar Aalto symposiumia on arvostettu Alvar Aalto -mitali. Järjestyksessä viidennentoista Alvar Aalto -mitalin sai belgialainen Marie-José Van Hee. Ghentissä työskentelevä Van Hee tuntee hyvin Alvar Aallon arkkitehtuuria, josta hän on myös ammentanut inspiraatiota usein pienimuotoisiin kohteisiinsa. Hän on tunnettu vanhaan kaupunkirakenteeseen taitavasti sovitetuista townhouse-tyyppisistä uudisrakennuksista, mutta tuotantoon mahtuu jopa siltoja ja aukioita.
Viimeksi vuonna 2020 Alvar Aalto -mitalin saanut intialainen Bijoy Jain ei pandemian vuoksi voinut matkustaa Jyväskylään. Asia korjaantui, kun tämänkertaisen symposiumin päätteeksi oli tilaisuus nähdä Tarja Nurmen sinnikkään työn tuloksena esitettäväksi saatu, Louise Lemoinen ja Ila Békan täysimittainen dokumentaarinen elokuva Bijoy Jainista.
Symposium alkoi komeasti vuonna 2020 Pritzker-palkinnon saaneen, irlantilaisen Grafton Architects -toimiston Yvonne Farrellin arkkitehtuurin ikiaikaista kauneutta ja runoutta manifestoineella esityksellä.
Lauri Jääskeläinen
Varatuomari, valtiotieteiden maisteri.
Kuvat: Lauri Jääskeläinen.