Viime vuosituhannen loppupuolella, 70-luvun alussa, ruokakaupan lehtihyllykköön ilmestyi aikuisviihdettä tarjoava julkaisu – olisiko ollut Jallu – joka olikin muovikelmussa. ”Mukana myös haju”, kirkuivat pakkauksen mainostekstit. Printistä, 2D-grafiikan alkuäidistä, oli näin otettu askel kolmiulotteisuuteen. Aistittavuudesta tuli myyntimenestys.
Nyt, 50 vuotta myöhemmin kolmiulotteinen maailma onkin jo hyvän aikaa ollut digitaalisuutta, hajutonta 3D-elämää. Wikipedian mukaan se on ”tietokonegrafiikkaa, joka on sisäisesti mallinnettu kolmen tilaulottuvuuden suhteen”. Näköaistista on tullut primääri asia. 4D:n suuntaan otetaan steppejä, mitä se sitten eri tahoilla tarkoittaakaan – ehkä hajua.
Google mapsit, viistoilmakuvat, tietomallit, visualisoinnit, 3D-mallinnukset ja -sovitukset tuottavat paitsi ympäristön lähtökohtatietoa, myös uutta todellisuutta, virtuaalimaailmaa. Sen asukkaina ovat ammattilaiset ja osaajat. Joukkoa voi hyvällä syyllä ihailla, mutta enenevästi mukana on skeptisyyttä – onko todellisuus noin ihana, ovatko visualisoinnit totta, toteutetaanko putkiasennukset oikeasti samalla tavalla kuin tietomallissa. Ei ole, eivät toteudu. Nähty on.
Me, jotka vielä olemme polviamme myöten maanpinnalla ennen lopullista maatumistamme, käytämme digitaalisuuden ohella edelleen myös muita apuvälineitä – kaikenlaisia aisteja, intuitiotakin. Todennäköisesti viimeisenä viranhaltijana käyn rakennuspaikoilla tsekkaamassa suunnitelmien sopivuudet. Matkalla kohteeseen lopetan navigoinnin ajoissa ja annan itseni eksyä. Löydän maamerkit, topografian, valon, äänet, tuulen, kasvit, kivet ja kannot – paikan ominaispiirteet, ammattiopinnoistakin sisäistyneellä tavalla. Yksi totuus valkenee ja salamannopeasti täsmälliset reunaehdot siihen kajoamiselle. Toiminta on moniaistillisuutta.
Oman huushollin väsäämisessä jalkautuminen maastoon jäi puolitiehen ja niinpä lumi kinostui uudelle sisäänkäynnille – samalla tavalla kuin se aina juuri tuohon kohtaan oli kinostunut. Paikkaa olisi pitänyt moniaistia kokonainen vuosi.
Digitaalisuus ja moniaistillisuus ovat kaksi totuutta. Kumpaankaan ei tarvitse suhtautua fanaattisesti, toimivinta on totuuksien kombo. Tulevaisuuden 5D voisi täsmentyä muotoon 5D+ tarkoittaen viisDigitaalisuudesta sellaisenaan, mukaan myös haju ja kaikenlainen muu sälä.
PS.
Pikkukaupungin aikakausilehtihyllykkö tarjosi muutakin käyttökelpoista kuin edellä aikaansa olevaa kolmiulotteista maailmaa. Rakennusalla toimivan kollegan ostoskorissa ja veroilmoituksessa oli vuodesta toiseen ammatinharjoittamisen kannalta välttämättömän ammattikirjallisuuden osana Penthouse. Aivan asiallisesti – kollega kun oli keskittynyt ullakkorakentamiseen.
Kylli