Asumisen ekologinen kestävyys – tai kestämättömyys – on monen osatekijän summa. Tarjoamme viisi vinkkiä rakentamisen ohjaukseen.
Pieni hiilijalanjälki, luonnonvarojen säästäminen ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ovat ekologisesti kestävän asumisen kulmakiviä Suomen oloissa.
Asuminen osuus keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä on viidennes. Asumisen hiilijalanjälki muodostuu talon rakentamisen, käytön, korjaamisen ja lopulta purkamisen aiheuttamista päästöistä. Erot eri talojen ja perheiden välillä energiankulutuksessa ja hiilijalanjäljessä ovat suuria. Alhaiseen hiilijalanjälkeen voi päästä myös monella eri tapaa. Yhtä oikeaa ratkaisua ei ole.
Pientaloasumista on arvosteltu ympäristön kannalta huonoksi vaihtoehdoksi, koska pientaloasuminen lisää usein autoriippuvuutta ja vie maa-alaa luonnolta enemmän kuin kerrostaloasuminen. Toisaalta pientaloasukkaan on ehkä helpompi esimerkiksi siirtyä hyödyntämään uusiutuvia energioita tai valjastaa piha palvelemaan luonnon monimuotoisuutta kuin kerrostaloasukkaan, joka on riippuvainen taloyhtiönsä yksimielisyydestä päätöksissä.
Ekologisesti kestävä talo on kokonaisuus. Talo Kissankäpälässä (arkkitehti Jenni Reuter 2015) ostoenergiaa (sähkö) kuluu vain 48 kWh/m2. Talossa on maalämpö ja painovoimainen ilmanvaihto. Pihan tavoitteena on tukea luonnon monimuotoisuutta.
1. Korjaa vanhaa ja vältä uudisrakentamista
Uudisrakennuksen rakentaminen kuluttaa luonnonvaroja ja aiheuttaa suuret kertaluontoiset hiilidioksidipäästöt, ns. hiilipiikin. Siksi korjaaminen on ympäristön kannalta usein parempi vaihtoehto kuin uuden rakentaminen.
Energiatehokkuudestaan huolimatta uuden talon elinkaaren hiilijalanjälki on usein vuosikymmenten ajan suurempi kuin vastaavan kokoisen jo olemassa olevan rakennuksen. Olemassa olevien rakennusten rakennusvaiheen päästöt ovat jo ilmakehässä, eivätkä ne enää lisää sen hiilidioksidipitoisuutta toisin kuin uudisrakentaminen.
Vanhan korjaamisessakin riittää kohtuullisuus. Ikkunoiden tiivistämisen lisäksi rungon ilmanvuotokohtien tilkitseminen ja yläpohjan kevyt lisäeristys riittävät usein lämpötekniseksi parannukseksi. Näillä toimenpiteillä vedontunne vähenee, asumismukavuus kasvaa ja energiaa säästyy.
2. Energia
Energiankulutuksen pieni hiilijalanjälki on ilmastoviisaan asumisen perusta. Energiankulutuksessa on kolme tasoa: ensinnäkin energiantarve tulee minimoida ja toisekseen kulutettava energia tulee tuottaa uusiutuvilla energiamuodolla. Kolmas näkökulma on, mitä energiasta hyödytään: kodikkaasti pieneen rintamamiestaloon asettunut perhe voi kuluttaa energiaa henkeä kohden laskettuna vähemmän kuin suureessa passiivitalossa asuva pariskunta. Energiatehokkuus on suhteellista.
Uudisrakennusten energiatehokkuus on jo hyvällä tolalla rakentamisen normiohjauksen ansiosta. Samoin uusiutuvan energian hyödyntäminen tuntuu lisääntyvän pientaloissa ihan omalla painollaan. Uusiutuvien energiamuotojen hyödyntäminen lisää huoltovarmuutta.
Suomessa sähköntuotannon keskipäästöt ovat pudonneet noin neljännekseen tällä vuosituhannella. Samalla laskevat ihmisten arjen päästöt kuin itsestään. Sähköä ei voi kuitenkaan tuottaa uusiutuvilla energiamuodolla määrättömästi ainakaan nykyisillä teknologioilla ja energia säästö on edelleen tärkeätä.
Varsinkin aurinkoenergian hyödyntäminen on yleistynyt pientaloissa.
3. Materiaalit
Talojen energiatehokkuuden parantuessa rakentamisen ja rakennusmateriaalien ja -osien hiilijalanjälki korostuu. Niiden hiilijalanjäljissä on tuntuvia eroja. Puurakenteisen talon rakentamisvaiheen aiheuttama hiilipiikki on selkeästi pienempi kuin vastaavan kivirakenteisen vaihtoehdon, vaikkakin betoni- tiili- ja terästeollisuus ovat kuroneet eroa umpeen. Raskas perustaminen lisää rakennusvaiheen päästöjä.
Puut varastoivat hiiltä luonnon kiertokulusta. Puutalon rakenteisiin voi varastoitua jopa enemmän hiiltä (hiilidioksidiksi muunnettuna) kun talon valmistamisessa ja käytössä syntyy hiilidioksidipäästöjä. Toisaalta metsien hiilinielu lakkaa vuosikymmeniksi hakkuiden jälkeen ja maahan varastoitunut hiili vapautuu hiilidioksidina ilmakehään. Puuta onkin viisaampaa käyttää pitkäikäisiin tuotteisiin, kuten taloihin, kuin vaikkapa vessapaperiin. Rakennuksissa puiden hiilivarasto säilyy pitkään. Talot eivät ole siis hiilinielu, kuten usein erheellisesti väitetään, vaan hiilivarasto.
Rakenteet tulee suunnitella mahdollisimman kestäviksi ja pitkäikäisiksi sekä samalla korjattaviksi. Pitkäikäisyydestä huolimatta jo suunnitteluvaiheessa on hyvä pohtia talon purkuvaihetta: miten talon voi toteuttaa niin, ettei siitä jää aikanaan jätettä ja osat ja materiaalit on hyödynnettävissä uusissa tarkoituksissa?
4. Talon tilatehokkuus ja muuntojousto
Energiatehokkuudesta ja uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämisestä huolimatta ilmastohyöty kapenee, jos talo on liian suuri käyttötarkoitukseensa nähden. Hyvällä suunnittelulla pienemmätkin tilat saa riittämään. Samalla säästyy luonnonvaroja, kun rakennusmateriaaleja tarvitaan vähemmän.
Tilojen jousto ja muunneltavuus säästävät energiaa. Usein käy niin, että perheen saatua kauan unelmoitu oma talo, lapset varttuvat ja muuttavat pois kotoa. Vanhemmat jäävät elämään ylisuureen asuntoon, ja energiaa tuhlaantuu tyhjien huoneiden lämmittämiseen. Näin ei tapahdu, mikäli käyttämättömien tilojen lämmitystä voidaan alentaa tai ne voidaan erottaa asunnosta ja vuokrata muuhun käyttöön.
Asunnon koon joustaminen perheen tilantarpeen mukaan ei ole uusi ilmiö suomalaisessa asumiskulttuurissa. Rintamamiestaloissa yläkerta saatetiin vuokrata tilanteen vaatiessa ulkopuolisille ihmisille. Näin säästettiin asumiskuluissa. Menneillä vuosisadoilla talon väki levittäytyi kesällä aittoihin ja ullakkokerroksen kesähuoneisiin asumaan. Talveksi vetäydyttiin tiiviimmin asumaan tuvan nurkkiin. Energiatehokkuutta tämäkin.
Parhaimmillaan kodin suunnitteluratkaisut helpottavat ekologisesti kestävää arkea: lajittelu on tehty helpoksi ja loskan kuorruttaman polkupyörän sulattamiseen löytyy oma paikka. Lisäksi ekologisesti kestävä talo kestää ajan hammasta myös esteettisesti.
Tutkielma pientalon pohjan muunneltavuudesta.
5. Piha
Viimeinen, mutta ei suinkaan vähäisin, elementti talon ekologisen kestävyyden näkökulmasta on piha. Luontokato on vähintään yhtä suuri ongelma ihmiskunnalle kuin ilmastonmuutos.
Pihan käsittely vaikuttaa huomattavasti paikalliseen luonnon monimuotoisuuteen. Kerroksellinen ja monilajinen kasvillisuus, jossa puut, pensaat ja ruohovartiset kasvit kuten kukat sekoittuvat ja lomittuvat, on monimuotoisen pihan peruselementti.
Istutuskasveina kannattaa suosia kotoperäisiä maatiaislajeja, kuten malvaa, juhannusruusua tai esimerkiksi paikallisia omenalajikkeita. Vierasperäisiä kasveja on syytä välttää, sillä villiintyessään ne syrjäyttävät alkuperäisen kasvillisuuden, kuten komealupiini, kurtturuusu ja jättipalsami ovat tehneet. Monet luonnonkasvit, kuten kotkansiipi, hiirenporras, kielo ja lemmikit soveltuvat pihakasveiksi.
Pientalojen pihojen käsittelyllä on vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen paikallisesti ja valtakunnan tasolla – niiden yhteenlaskettu pinta-ala suurempi kuin Pallas–Yllästunturin kansallispuiston!
Miten sitten voi ohjata?
Mutta miten ihmeessä ohjata rakentajia ekologisempaan suuntaan rakennusvalvonnan keinoin? Oulussa otettiin jo vuosituhannen vaihteessa käyttöön hoksauttaminen, jossa hankkeita ohjataan ennakoivasti ja rakentajien silmiä avataan uusille näkökulmille ja oivaltamiseen. Oulussa rakennusten energiankulutus ja laatu paranivat tuolloin merkittävästi.
Oulun kaupunki on tuottanut verkkosivuilleen materiaalia pientalo- ja muillekin rakentajille mm. aurinkoenergia ja maalämmön hyödyntämisestä tai vaikkapa vanhan hirsitalon uudelleenkäyttöön. Pientalon laatu -laskurilla voi arvioida hankkeensa asuttavuutta ja teknistä laatua.
Jyväskylässä on luotu Rakentajan polku -portaali, jossa on paljon tietoa pientalorakentajalle myös ekologisesti kestävästä rakentamisesta. Tiedon lisääminen on hoksauttamista.
Pekka Hänninen
Kirjoittaja on ekologisesti kestävään rakentamiseen erikoistunut arkkitehti. Hän on tutkinut kestävää pientaloasumista selvitysten ja käytännön suunnittelutyön parissa. Hän on kirjoittanut kirjan Ekologisesti kestävä pientalo (Rakennustieto 2022).
Kuvat: Pekka Hänninen.