HALLA SAVISAARI Kannattaako kauneudesta puhua? Alkoi ennen toimitusneuvoston kesäkokousta tuntua, että aivan älytön teema. Eihän siitä saa mitään irti, paitsi itsestään selvyyksiä. Onneksi oli viisaampia koolla, ja saimme hyviä juttuideoita ja näkökulmia kasaan.Iida Kalakoski kirjoittaa, että rumuudesta on paljon helpompi puhua. Hän myös toteaa, että kauneus muuttuu ajassa, ja siksi nykyhetken esteettisillä mieltymyksillä ei välttämättä tehdä kestäviä ratkaisuja esimerkiksi rakennussuojelukysymyksissä.Aikasidonnainen on myös Matti Karjanojan runsaasti kuvitettu artikkeli jälleenrakennuskauden arkisesta kauneudesta. Karjanojan mukaan siinä on yhtymäkohtia nykyarkkitehtuurinkin kanssa.Pekka Hänninen puolestaan pohtii, miten luonnon monimuotoisuutta voitaisiin vaalia myös kaupunkiympäristössä. Hoitamatta jätetyt rakennetun ympäristön nurkat ovat arvokkaita keitaita lukuisille eliölajeille. Arvot vaikuttavat siihen,…
HALLA SAVISAARI Purkutalon puheenvuoro Vasta 27-vuotias toimistorakennus Tampereen Ratinassa puretaan tänä syksynä. Kesän ajaksi se täyttyi taiteesta. Sen äärellä puhuttiin arvovalinnoista. Muotoilija Ulla Phillips ja rakennusrestauroija Jenni Valtakari tekevät savesta taidetta yhteenliittymän MUR! alla. Voimakatu 11:n teos Spaces Left Behind oli heidän ensimmäinen julkinen teoksensa. He tapasivat opiskellessaan savirakentajiksi Mynämäellä.Valtakaria inspiroi arkisena pidetty materiaali, joka mielletään usein pelkästään rakennuksen osaksi. Restaurointihankkeissa savi on ikään kuin sivuroolissa ja alustana muulle, mutta tässä teoksessa se on nostettu itse tarkoitukseksi.”Ullan kuvallinen ilmaisu on tehnyt minuun vaikutuksen, ja on ollut ilo päästä toteuttamaan sitä tällaisessa mittakaavassa.”Phillips puolestaan kehuu Valtakarin materiaalien ja työtapojen tajua sekä…
OUTI LEHTINEN Näkemättä kaunis kotikaupunkini Kotikaupunkini kauneus ei tässä näkötilanteessa ole katsojan silmässä, vaan se avautuu lähinnä muiden aistien kautta. Toki näkökenttääni saattaa hyvissä valaistusolosuhteissa osua kaunis kukka tai muu hieno yksityiskohta, mutta suurimman osan ympäristöä koskevasta tiedosta saan kuulo-, tunto- ja hajuaistin välityksellä. Ongelmana hiipuva näköSairastan perinnöllistä verkkokalvorappeumaa retinitis pigmentosaa, jonka ensioire hämäräsokeus haittasi elämääni jo lapsuudessa. Näköaistinsolujen vähitellen tuhoutuessa on kontrasti- ja värinäköni heikentynyt, häikäisyalttius lisääntynyt ja näkökenttä kapeutunut repaleiseksi, noin viiden asteen täpläksi, jonka tarjoamaa puutteellista informaatiota tulkitsen alinomaa väärin.En erota vihreää sinisestä, ruskeaa violetista enkä vaaleanpunaista keltaisesta. Jo muutaman metrin päässä näkymä muuttuu sumeaksi. Valaistusolosuhteiden vaihteluihin…
MATTI KARJANOJA Luonnonläheiset materiaalit ja romanttiset yksityiskohdat 1940-luku – korsujen ja jälleenrakentamisen vuosikymmen. 1940-luvun arkkitehtuuria on totuttu pitämään aineellisena ja henkisenä lamakautena, jota sävytti romantiikka. Romantiikalle ei syntynyt omaa arkkitehtuuriteoriaa eikä aattellista ohjelmaa.Läheisessä menneisyydessä oli funktionalismin uhkea aate ja läheisessä tulevaisuudessa odotti aika, jolloin suomalainen arkkitehtuuri kohosi kansainväliseen eliittiin.Arkkitehtonisessa jäsentelyssä romantisoivaa suuntaa on helposti ymmärretty reaktiona sodan koettelemuksia vastaan, mutta monet ratkaisut olivat käytännön sanelemia. Puutetta oli lähes kaikesta materiaalista. Rakennustarvikkeet olivat ”kortilla”, samoin kuin muutkin jokapäiväiset tavarat. Ensimmäisenä joutuivat säännöstelyn piiriin sementti ja betoniteräs. Seuraavana oli bitumin ja bitumijalosteiden, kattohuovan, maalien ja tiilien vuoro.Puuta ja kiveä kyllä löytyi, tosin…