Tervetuloa lukemaan uusinta ry-lehteä! Onko kauneus käsitteenä vanhentunut? Voiko nykyajan ruma olla tulevaisuuden kaunis?

HALLA SAVISAARI Kannattaako kauneudesta puhua? Alkoi ennen toimitusneuvoston kesäkokousta tuntua, että aivan älytön teema. Eihän siitä saa mitään irti, paitsi itsestään selvyyksiä. Onneksi oli viisaampia koolla, ja saimme hyviä juttuideoita ja näkökulmia kasaan.Iida Kalakoski kirjoittaa, että rumuudesta on paljon helpompi puhua. Hän myös toteaa, että kauneus muuttuu ajassa, ja siksi nykyhetken esteettisillä mieltymyksillä ei välttämättä tehdä kestäviä ratkaisuja esimerkiksi rakennussuojelukysymyksissä.Aikasidonnainen on myös Matti Karjanojan runsaasti kuvitettu artikkeli jälleenrakennuskauden arkisesta kauneudesta. Karjanojan mukaan siinä on yhtymäkohtia nykyarkkitehtuurinkin kanssa.Pekka Hänninen puolestaan pohtii, miten luonnon monimuotoisuutta voitaisiin vaalia myös kaupunkiympäristössä. Hoitamatta jätetyt rakennetun ympäristön nurkat ovat arvokkaita keitaita lukuisille eliölajeille. Arvot vaikuttavat siihen,…

HALLA SAVISAARI Purkutalon puheenvuoro Vasta 27-vuotias toimistorakennus Tampereen Ratinassa puretaan tänä syksynä. Kesän ajaksi se täyttyi taiteesta. Sen äärellä puhuttiin arvovalinnoista. Muotoilija Ulla Phillips ja rakennusrestauroija Jenni Valtakari tekevät savesta taidetta yhteenliittymän MUR! alla. Voimakatu 11:n teos Spaces Left Behind oli heidän ensimmäinen julkinen teoksensa. He tapasivat opiskellessaan savirakentajiksi Mynämäellä.Valtakaria inspiroi arkisena pidetty materiaali, joka mielletään usein pelkästään rakennuksen osaksi. Restaurointihankkeissa savi on ikään kuin sivuroolissa ja alustana muulle, mutta tässä teoksessa se on nostettu itse tarkoitukseksi.”Ullan kuvallinen ilmaisu on tehnyt minuun vaikutuksen, ja on ollut ilo päästä toteuttamaan sitä tällaisessa mittakaavassa.”Phillips puolestaan kehuu Valtakarin materiaalien ja työtapojen tajua sekä…

OUTI LEHTINEN Näkemättä kaunis kotikaupunkini Kotikaupunkini kauneus ei tässä näkötilanteessa ole katsojan silmässä, vaan se avautuu lähinnä muiden aistien kautta. Toki näkökenttääni saattaa hyvissä valaistusolosuhteissa osua kaunis kukka tai muu hieno yksityiskohta, mutta suurimman osan ympäristöä koskevasta tiedosta saan kuulo-, tunto- ja hajuaistin välityksellä. Ongelmana hiipuva näköSairastan perinnöllistä verkkokalvorappeumaa retinitis pigmentosaa, jonka ensioire hämäräsokeus haittasi elämääni jo lapsuudessa. Näköaistinsolujen vähitellen tuhoutuessa on kontrasti- ja värinäköni heikentynyt, häikäisyalttius lisääntynyt ja näkökenttä kapeutunut repaleiseksi, noin viiden asteen täpläksi, jonka tarjoamaa puutteellista informaatiota tulkitsen alinomaa väärin.En erota vihreää sinisestä, ruskeaa violetista enkä vaaleanpunaista keltaisesta. Jo muutaman metrin päässä näkymä muuttuu sumeaksi. Valaistusolosuhteiden vaihteluihin…